Raunamaija: OLLAAN KAVEREITA! ensimmäinen blogikirjoitus (OLLAAN KAVEREITA!™)

OLLAAN KAVEREITA!™ -menetelmän pilottivaihe on edennyt huhtikuuun 2016 loppuun. Uskomaton, monia nousuja ja laskuja sisältänyt matkamme on ennättänyt sinivuokkojen orastavaan kukoistukseen. Miten jakaa kaikki nämä tunteet ja kokemukset?

Kiteytän sen lauseeseen: Kiitos kaikille!

Ilman teitä, hyvät Valopilkun Tina ja Saija; Harjulan Setlementti ry:n Ari, Riku ja Tuuli sekä muu henkilökunta; Lounaan ja Niemen päiväkotien ihana henkilökunta ja loistavat lapset, ei olisi OLLAAN KAVEREITA!™ -menetelmää eikä tätä matkaakaan! 

Ja mihin sitten päädymmekään lopulta? Uskon, että ainakin askelen verran kohti parempaa maailmaa vailla kiusaamista, sen rujoa ja rumaa olemusta, joka ei tahdo kenellekään mitään hyvää.

Kun olen nyt saanut työskennellä taas yli vuosikymmenen jälkeen 3-6-vuotiaiden lasten kanssa, huomaan jälleen kerran sen, kuinka pyhää lapsuus on, kuinka kallisarvoista ja varjeltavaa. Ja tässä olemme avainasemassa me aikuiset: meidän tehtävämme on suojella, varjella, rakastaa ja ohjata lapsiamme. Sekä myös luottaa lapsen intuitiiviseen kykyyn tuottaa vastauksia, jotka ns. yksinkertaisuudessaan loksauttavat auki minunkin leukani kerran toisensa jälkeen. Kuinka tervehdyttävää!

Me aikuiset sorrumme usein siihen, että olemme oikeassa. Ihan periaatteen takia. Kun sitten menee lapsen tasolle, ihan fyysisesti polvilleen tai lattialle istumaan, keskustelee lapsen kanssa silmätysten ja kuuntelee mitä lapsi puhuu, jollakin ihmeellisellä tavalla hänen näkökulmansa maailmaan ja varsinkin omiin asioihinsa, kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa on monesti enemmän järkeenkäypää kuin meidän aikuisten. Mitä me tunnumme kadottavan kasvaessamme aikuisiksi?

En tiedä, mutta sen tiedän, että tämän viime syksystä alkaneen yhteistyövuoden Harjulan Setlementti ry:n Lounaan ja Niemen päiväkotien kanssa olen saanut itselleni, näin itsekkäästi ajateltuna, jotain todella tärkeää; lapsuuttani aikuisen näkökulmasta. Ja vanha sanonta: Kun antaa nin saa, on osoittanut itsensä NIIIIIN paikkaansapitäväksi jälleen kerran. Annetaan ja saadaan, hymy ja hali päivässä vaikka näin aluksi!

Tina: Kiusaamisen jälkihoidon tärkeydestä

"Kaikkein tärkeintä oli tulla kuulluksi ja ymmärtää, että nyt voin itse vaikuttaa omaan tilanteeseeni."

Näin sanoi yksi Valopilkun jälkihoidon piirissä ollut nuori nainen jokin aika sitten. Hänen sanansa jäivät mieleen, koska niihin kiteytyy hyvin kiusaamisen jälkihoidon merkitys. Jälkihoito auttaa käsittelemään kiusaamiskokemukseen liittyviä tunteita, antaa tukea kiusaamisen jälkiseurausten purkamiseen sekä kannustaa tulevaisuuteen suuntautumisessa ja omien unelmien toteuttamisessa.

Kiusaamista kokeneelle ihmiselle yksi tärkeimmistä ja suurimmista asioista, mitä hän kokemuksensa jälkeen joutuu tekemään, on rakentaa oma identiteettinsä uudelleen. Kuka olen, jos en olekaan se "surkimus", "tyhmä" tai "mitätön", mitä olen vuositolkulla saanut kuulla olevani? Kuka olen, kun en ole se avuton ja aina sivuun jäävä hiljainen? Matka omaan itseen voi olla pitkä tai lyhyt, joku löytää todellisen itsensä helpommin ja toiselle itsen löytämiseen vievä tie on mutkikkaampi ja kuoppaisempi. Kuljettava tie suoristuu usein huomattavasti, kun saamme mahdollisuuden tukeen ja omien ikävien kokemusten läpikäymiseen asiaa ymmärtävän ihmisen kanssa.

Jokaiselle kiusaamista kokeneelle on mahdollista löytää itsestään vahvuuksia ja kohdata itsensä uudelleen jälkihoidon kautta. Kiusaamisen jälkihoito on tärkeää, koska se avaa ihmiselle mahdollisuuden jättää ikävät kokemukset taakseen ja suuntautua elämässään eteenpäin. Eteenpäin voi suuntautua vain, jos ei ole liian suurta taakkaa kannettavaan. Voimme pärjätä, vaikka kannamme taakkaa, mutta jotta todella selviydymme ja voimme elää täysipainoisesti, meidän on voitava jättää se kaikista painavin reppu sivuun. Meidän ei tarvitse jäädä uhriksi koko loppuelämäämme, vaan meillä kaikilla on oikeus nauttia elämästämme, tulla arvostetuiksi sellaisina kuin olemme ja olla kunnioitettu jäsen yhteisössämme!

Kiusaamiskokemus tulee ehkä aina olemaan osa identiteettiämme. Mutta sen ei tarvitse olla muuta kuin vain osa jo menneitä kokemuksiamme. Kun onnistumme purkamaan kokemuksen hyvällä tavalla, sen ei enää tarvitse vaikuttaa tulevaisuuteemme ratkaisevalla tavalla. Kiusaamisen jälkihoito kannattaa!

Maija: Opiskelijan tervehdys ja miete

Heips!

Olen Maija, nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja opiskelija koulutuskeskus Salpauksesta. Aloitin työssäoppimisjaksoni täällä kiusaamisen Tuki- ja neuvontakeskus Valopilkussa 23.11.2015.
Hain Valopilkkuun työssäoppimaan, koska rupesin kiinnostumaan opettajani suosittelujen jälkeen Valopilkun toiminnasta. Niinpä soitin Saijalle ja samana päivänä sain tekstiviestin ja sovimme tapaamisajan. Ja tässä sitä nyt ollaan, kiitos siitä!

Mieleeni jäi jylläämään kysymys ''Mitä vaikutuksia kiusaamisesta jää ihmiselle esim. nuorelle?''

Nuoret kiusaajat eivät osaa ajatella kiusatessaan, mitä kiusaaminen oikeasti tekee ihmiselle. Nuoren voi aikuisiällä olla vaikeaa muodostaa ihmissuhteita omien kokemuksiensa jälkeen, koska hänen itsetuntonsa on todella alhainen esim. ulkonäön suhteen. Hänen on vaikea luottaa keneenkään ja riski syrjäytymiseen on suuri. Mikä tahansa kiusaamismuoto jättää AINA jäljen ihmiseen!

Saijan: Kunnioita toista ihmistä

Minä olen törmännyt jostain syystä jatkuvasti kesän ja syksyn aikana siihen, että ihmiset puhuvat toisilleen todella rumasti tai haukkuvat heitä selän takana. Kaupassa useaan otteeseen olen kuunnellut kun äidit tai isät ovat käyttäneet täysin sopimatonta keskustelukulttuuria lastensa kanssa. Mietin myös omia aikojani, kun lapseni olivat pieniä, todella harvoin missään kuuli noin huonoa ja rumaa käytöstä lapsia kohtaan.

Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan!

Kiusaamisasioissa kunnioiuksen puute on aina nähtävillä ja kuultavilla. Me opimme jo pieninä ihmisinä sen, kuinka vanhempamme puhuvat meille, minkälainen tapa heillä on kohdata toisia ihmisiä sekä erilaisuutta. Opimme mallista. Hoidossa ja koulussa olessamme opimme myös kaikilta ympärillä olevilta mallia toisen ihmisen kohtaamiseen. Mikä on oikein ja mikä on väärin on myös mallioppimista sekä kotoa lähtevää arvoa ja normia. Näiden nähtyjen ja kuultujen mallien voimasta sekä oman persoonamme vaikutuksesta luomme käsityksen keskusteluun ja kanssakäymistaitoihin toisten ihmisten kanssa. Kukaan ei ole toistaan parempi ja kaikki ihmiset ovat ansainneet hyvän käytöksen itselleen ja toisille. Olisi mahtava asia, että kotona ymmärrettäisiin keskittyä arvostavaan käyttäytymismalliin ja se jatkuisi lapsen ja nuoren elämässä, saaden aikaan rehdin ja hyväkäytöksisen ihmisen meidän yhteiskuntaamme.

Kiusaamistilanteissa törmäämme kunnioituksen puutteeseen tai sitä ei ole olemassakaan. Toinen loukkaa toisen kunniaa. Pahan puhuminen, ilkeät käytöstavat, valehtelu, salailu, kiinni käyminen ovat tästä hyviä esimerkkejä. Tässä asiassa meillä aikuisilla on oikeasti miettimisen paikka! Mitä hyväksymme lapsiltamme ja nuoriltamme käyttäytymisessä? Osaammeko tukea ja ohjata lasta ja nuorta kunnioittamaan kaiken ikäisiä ja kaikenlaisia ihmisiä.

Hyvin todellisessa meilessä elämme keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa. Me kaikki olemme väistämättömän vuorovaikutuksen verkostossa, meidät on kudottu yhteisen kohtalon kudokseen. Se, mikä vaikuttaa yhteen suoranaisesti, vaikuttaa muihin epäsuorasti. En voi koskaan olla mikä minun tulisi olla, ennen kuin sinä olet mikä sinun tulisi olla; etkä sinä voi koskaan olla mitä sinun tulisi olla, ellen minä voi olla mikä minun tulee olla. Tämä on todellisuuden yhteenkietoutunut rakenne.

- Martin Luther King Jr.

Tina: Kiusaamistilanteen oikea arviointi avainasemassa

Syksy kolkuttaa ovea, koulu ja syyslukukausi on alkanut. Monelle koulun alkaminen täyttää mielen pelolla ja jännityksellä eikä kouluun mielellään meneminen ole itsestään selvyys. Näin on kiusattujen lasten perheissä. Meidän vanhempien ahdistus voi olla yhtä suuri, ja joskus jopa suurempi kuin lapsemme ahdistus. Olemme ehkä tehneet jo pitkään yhteistyötä koulun kanssa kiusaamisen lopettamiseksi mutta se ei vain näytä onnistuvan. Huoli oman lapsen voinnista on saattanut värittää kesälomankin ja tunnemme ettemme ole valmiita taas yhteen syksyyn, jolloin joudumme taistelemaan oman lapsen oikeudesta saada käydä rauhassa kouluaan. 

Omassa työssäni kohtaan usein aivan liian pitkälle edenneitä kiusaamistilanteita, joissa on tehty useita virhearviointeja kiusaamistilanteesta. Tilanteen laatua tai vakavuutta on saatettu toistuvasti arvioida väärin ja jopa kiusaaja ja kiusaamisen kohde on saatettu sekoittaa keskenään. On surullista huomata että varsinkin pienten lasten kohdalla aikuisille on epäselvää, kuka ryhmässä on kiusannut ja ketä kiusataan. Ajoitus ja jämäkkä, tietoinen puuttuminen on kiusaamisessa tärkeää sen lopettamisen kannalta, siksi virhearviointeihin ei olisi varaa.

On totta että aina kiusaamistilanteet eivät ole niin selkeitä että heti osataan sanoa mistä todella on kysymys, joskus tilanteen selvittäminen kokonaan näyttää jopa täysin mahdottomalta. Mutta valitettavan usein selkeiltä vaikuttavissa tilanteissa toimintamme vain on liian hidasta, se osuu väärään kohtaan samalla lisäten kiusatun taakkaa ja kiusaaminen jatkuu. Erityisen surullista on että epämääräisessä tai epätarkassa puuttumisessa kiusaaminen ehtii pinnan alla saada jalansijaa jolloin kiusatun ahdistus kasvaa suunnattomiin mittakaavoihin, koska hän menettää luottamuksensa aikuisten kykyyn hoitaa asia jämäkästi loppuun asti. 

Kiusaajan kannalta se että väkivaltaista käyttäytymistä voi jatkaa - ja kiusaaminenhan on väkivaltaa - edesauttaa tällaisen toimintatavan juurtumista kiusaajan käyttäytymiseen. Myös hänen kohdallaan turvattomuus kasvaa koska hän ei saa tarvitsemaansa selkeitä ohjeita siitä, miten saa ja voi käyttäytyä suhteessa toisiin ihmisiin. Kiusaaja tarvitsee selkeät rajat sekä että huonosta käytöksestä tulee hänelle seurauksia. Liian laimeasta suhtautumistavasta ei ole hyötyä sen enempää kiusaajalle kuin kiusatullekaan.

Virhearvioinnit antavat kiusaamiselle paitsi lisäaikaa juurtua, myös tilaa kasvaa ja levitä ja lukitsee kiusatun lujasti rooliinsa. Kiusaamistilanteen arviointi olisi tehtävä ajan kanssa ja huolella lisävahinkojen syntymisen estämiseksi. Ei riitä että vedetään nopea johtopäätös päällimmäisenä olevasta tilanteesta tai siitä, millaiselta se vaikuttaa. Seuraamalla osallisten ilmeitä ja kehonkieltä ryhmätilanteissa sekä huomioimalla osallisten välisiä suhteita, voimme nähdä paljon siitä mitä tilanteessa todella tapahtuu. Myös pysähtymällä kuuntelemaan kiusatun kertomusta ja antamalla hänelle mahdollisuus turvallisessa ilmapiirissä kertoa miltä hänestä tuntuu ja mitä hän kokee että on tapahtunut, on omiaan vähentämään virhearviointeja.

On tärkeää muistaa että me aikuiset teemme niitä virhearvionteja kiusaamistilanteista, eivät lapset. Jos lapset uskaltavat kertoa avoimesti tapahtumista, huomaamme että he aina tietävät asian todellisen laidan. Joskus parasta mitä me aikuisina voimme tehdä on pysähtyä kuuntelemaan ja luoda lapselle sellainen tila jossa hän voi luottamuksellisesti avautua hankaliksi koetuista asioistaan.