Katri: Saako ihmissuhteet sattua?

Kun suhde sattuu…

Osa inhimillisyyttämme ja hyvinvointiamme on rakentavat ja kunnioittavat ihmissuhteet. Niillä on merkitystä meidän identiteetin muodostumiseen, sosiaalisten taitojen harjoitteluun ja jopa itsetuntoon. Elämme muiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa joko kasvokkain tai sosiaalisen median kautta melkein päivittäin. Meillä on näistä jokaisen ihmisen kanssa jonkinlainen ihmissuhde. Toisien kanssa syvällisempiä luottamussuhteita; niin kutsuttuja ystävyyssuhteita. Toiset ovat työkavereita, kolmannet tuttavia ja neljännet mahdollisesti perheenjäseniä tai sukulaisia ja viides parisuhde. Suhteita on monenlaisia ja suhteen laatu riippuu aina kahden erilaisen ihmisen taustoista, persoonallisuuksista ja vuorovaikutuksesta keskenään.

Terveet ihmissuhteet kantaa pitkälle. Ne antavat ja ottaa puolin sekä toisin, ja voivat olla suojaavina tekijöinä mielen sairauksilta! Rakentavissa ihmissuhteissa, jopa ystävyyssuhteissa tulisi pystyä katsomaan omia toimintamalleja, arvomaailmoja sekä persoonallisuuspiirteitä suhteessa suhteen vastakkaiseen osapuoleen, peiliin. Miksi vihaan toista? Miksi tuo ihminen saa tuntemaan itseni yksinäiseksi? Miksi juuri hänen toiminta saa minut vihaiseksi? Mitä nämä isot kysymykset kertovat sisimmästäni? Olenko kokenut joskus samaa, mutta eri ihmisen kanssa?

Parisuhteissa meistä tulee esille puolia, jotka on syvään uurrettu jo lapsuuden kokemuksista alkaen. Voisimme siis ajatella, että ihmissuhteessa toinen osapuoli toimii peilinä: Oma sisäinen maailmamme nousee eteemme tarkasteltavaksi, kun koemme aikuisuudessa hylkäämiskokemuksia, syrjintää ja yksinäisyyden tunteita.  Sisäiset tunteemme nousevat meistä esiin ihmissuhteiden vuorovaikutustilanteissa. Toisen ihmisen toiminta tai toimimattomuus voi kolahtaa siis syvälle sisimpäämme, koska sisällämme oleva haava aukeaa aina uudestaan, niin kauan, kunnes tiedostamme sen alkuperän.

Sisällämme oleva yksinäisyyden tunne voi pahimmillaan vinouttaa koko suhteen, jos ei tunteen omaava tunnista piirrettä itsessään. Syy ei välttämättä ole ihmisissä ympärillä, vaan myös omasta tunteesta joka on syntynyt monien menneisyyden kokemuksien summana. Tunne voi heijastua ulos erilaisina tunteen sekaisina toimintamalleina; pelkotiloina, ripustautumisena, vaativaisuutena tai vaikka mustasukkaisuutena. Tunne saa aikaan surua, vihaa ja jopa epätoivoa. Se on niin vallitseva, että joskus tunteen omaava voi olla tiedostamattaan ns. raskas omissa ihmissuhteissaan. Tämä raskaus saattaa olla iso kuilun rakentaja. Tunne jota ei välttämättä ne ymmärrä, jotka ei sitä itsessään koe ja näe.
Koemme tänä päivänä paljon yksinäisyyttä, muuttoliikkeen myötä maalta kaupunkeihin yhteisöllisyys on vähentynyt. Yhteisöön kuuluminen on kuitenkin luontainen osa inhimillisyyttä. Yhteisö voi olla se oma ystäväpiiri, tai perheyhteisö jossa jokainen huolehtii toisistaan ilman oman kruununsa kiillottamista. Silti näiden yhteisöjen sisäpuolella on ihmisiä jotka potee syvää yksinäisyyden tunnetta omasta puolisosta, perheestään, ystävistään ja jopa yhteiskunnasta:
Tuo ihminen joka kokee jokaisen ihmissuhteen vakavamielisesti. Tuo ihminen joka on lapsuudessaan kiusattu, ei kenenkään kaveri, ei kelvannut mihinkään ryhmään eikä mihinkään yhteisöön… Tuo aikuinen joka tuntee olonsa nyt yksinäiseksi, koska monikaan ei ymmärrä häntä. Ei hänen taustaa, eikä tunteitaan. Tuo aikuinen joka on onnellinen jokaisesta ihmissuhteesta, mutta myös epävarma ja haluaa luottaa. Tuo joka otti eron ystävästä yhtä raskaasti, kuin poikaystävästä. Tuo joka halusi ehdotonta hyväksyntää, kun oli rikki.  Hän ei osannut korjata ihmissuhteitaan, eikä uskaltanut puolustautua rakentavasti ja suri jokaista menetettyä ihmissuhdetta, kuin olisi surrut läheisen kuolemaa. Hänelle ei ollut itsestään selvää rakentaa suhteita, luottaa, antaa itsestään muille ja saada muilta. Hän pelkäsi koko ajan ja hänen pelkonsa kävivät usein toteen, hän luotti pahoihin ihmisiin koska näki heidän sisällä aina hyvää.
Hän lähti, koska yksin olikin helpompaa…
Se mikä monista tuntuu normaalilta voi olla toiselle todella raskas kokemus:
”Saako ero hyvästä ystävästä sattua näin paljon?”
SAA!

-Katri-

Tina: Sosiaalinen peili

Kouluissa toiset oppilaat ja työpaikoilla työyhteisömme toimivat meille jokaiselle peilinä ja vaikuttavat identiteettimme rakentumiseen sekä johtopäätöksiin, joita itsestämme vedämme. Peilin kautta voimme nähdä kuvan itsestämme sellaisina kuin olemme, sekä kuvan meistä suhteessa toisiin ihmisiin. Sosiaalinen peili voi kertoa asioita, joita emme ehkä kotipeilistämme niin hyvin näe. Se voi näyttää uusia puolia sosiaalisesta minästämme ja siitä, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin, sekä siitä, kuuntelemmeko toisia, annammeko tilaa myös toisten näkökulmille ja arvostammeko toisia ihmisiä ja sitä, mitä he voivat yhteisöömme tuoda.

Sosiaalinen peili voi olla hyödyllinen monessa mielessä. Jos osaamme kuunnella sen sanomaa, se voi kertoa meille tavastamme osallistua ja vastata sosiaalisuuden kutsuun. Minkälainen oma kuvasi sosiaalisessa peilissä on, osaatko ottaa vastaan sen antaman kuvan itsestäsi? Minkälaisena näet itsesi toisissa ihmisissä, mitä he kertovat omilla reaktioillaan sinusta? Onko heidän antamansa viesti totuudenmukainen, vai onko se väritetty heidän oletuksillaan sinusta? Vain sinä tiedät ja tunnet itsesi. Haluatko nähdä oman kuvasi sosiaalisessa peilissä, vai vain sen kuvan, jonka kotipeilisi sinulle näyttää?

Minnkälaisena näet sosiaalisen peilin näyttämän kuvan sinusta? Oletko ehkä toisten seurassa viihtyvä vai enemmän yksinäinen susi, jolle oma seura riittää? Omalla olemuksellamme vaikutamme myös muiden ihmisten elämään. Jokainen kohtaaminen, sana, ilme ja ele voi jättää toiseen ihmiseen jäljen sinusta. Ilmapiirissä, missä tunnet voivasi olla juuri sellainen kuin olet, on helppo ja kevyt olla. Jos taas koet, että sinuun kohdistuu ennakkoluuloja, sinut leimataan tai sinua syyllistetään, tulee epämukava olo. Voit toimia toiselle ihmiselle hyvänä sosiaalisena peilinä, joka kertoo toiselle hyväksynnästä, oikeudesta olla oma itsensä ja kunnioituksesta silloinkin, kun satut olemaan eri mieltä hänen kanssaan.

Sosiaalinen peili voi vääristää asioita siinä missä kotipeilikin. Jos yhteisössäsi on henkistä väkivaltaa tai kiusaamista, vääristymä voi olla suuri. Myös ne yhteisön jäsenet jotka valittavat ja ovat negatiivisia, puhuvat pahaa selän takana tai ovat niin kaikkitietäviä ettei heidän tarvitse kuunnella muita, vääristävät peilisi näkymää. Jos jatkuvasti katsoo itseään vääristyneestä sosiaalisesta peilistä, omakuvakin alkaa vääristyä. Saattaa tulla epävarmaksi omasta roolistaan tai kyvyistään, ei ole varma siitä onko tervetullut vai ei, menettää luottamustaan sosiaalisissa tilanteissa ja tuntee ehkä olevansa osaamaton tai mitätön. Vääristyneen sosiaalisen peilin vaikutus ihmisiin saatta olla hyvin tuhoisa, kuten kiusaamistilanteissa. Voimme kuitenkin jokainen valita olla kannustava ja luotettava sosiaalinen peili toisille. Peili, josta on voimaannuttavaa katsella itseään ja tuntea hyvää oloa siitä, kuka on. Voimme jokainen valita olla peili, josta näkyy hyviä asioita, joiden kautta annamme toiselle ihmiselle mahdollisuuksia nähdä itsensä ja omat kykynsä mahdollisuutena.