keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Tina: Sosiaalinen peili

Kouluissa toiset oppilaat ja työpaikoilla työyhteisömme toimivat meille jokaiselle peilinä ja vaikuttavat identiteettimme rakentumiseen sekä johtopäätöksiin, joita itsestämme vedämme. Peilin kautta voimme nähdä kuvan itsestämme sellaisina kuin olemme, sekä kuvan meistä suhteessa toisiin ihmisiin. Sosiaalinen peili voi kertoa asioita, joita emme ehkä kotipeilistämme niin hyvin näe. Se voi näyttää uusia puolia sosiaalisesta minästämme ja siitä, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin, sekä siitä, kuuntelemmeko toisia, annammeko tilaa myös toisten näkökulmille ja arvostammeko toisia ihmisiä ja sitä, mitä he voivat yhteisöömme tuoda.
Sosiaalinen peili voi olla hyödyllinen monessa mielessä. Jos osaamme kuunnella sen sanomaa, se voi kertoa meille tavastamme osallistua ja vastata sosiaalisuuden kutsuun. Minkälainen oma kuvasi sosiaalisessa peilissä on, osaatko ottaa vastaan sen antaman kuvan itsestäsi? Minkälaisena näet itsesi toisissa ihmisissä, mitä he kertovat omilla reaktioillaan sinusta? Onko heidän antamansa viesti totuudenmukainen, vai onko se väritetty heidän oletuksillaan sinusta? Vain sinä tiedät ja tunnet itsesi. Haluatko nähdä oman kuvasi sosiaalisessa peilissä, vai vain sen kuvan, jonka kotipeilisi sinulle näyttää?
Minnkälaisena näet sosiaalisen peilin näyttämän kuvan sinusta? Oletko ehkä toisten seurassa viihtyvä vai enemmän yksinäinen susi, jolle oma seura riittää? Omalla olemuksellamme vaikutamme myös muiden ihmisten elämään. Jokainen kohtaaminen, sana, ilme ja ele voi jättää toiseen ihmiseen jäljen sinusta. Ilmapiirissä, missä tunnet voivasi olla juuri sellainen kuin olet, on helppo ja kevyt olla. Jos taas koet, että sinuun kohdistuu ennakkoluuloja, sinut leimataan tai sinua syyllistetään, tulee epämukava olo. Voit toimia toiselle ihmiselle hyvänä sosiaalisena peilinä, joka kertoo toiselle hyväksynnästä, oikeudesta olla oma itsensä ja kunnioituksesta silloinkin, kun satut olemaan eri mieltä hänen kanssaan.
Sosiaalinen peili voi vääristää asioita siinä missä kotipeilikin. Jos yhteisössäsi on henkistä väkivaltaa tai kiusaamista, vääristymä voi olla suuri. Myös ne yhteisön jäsenet jotka valittavat ja ovat negatiivisia, puhuvat pahaa selän takana tai ovat niin kaikkitietäviä ettei heidän tarvitse kuunnella muita, vääristävät peilisi näkymää. Jos jatkuvasti katsoo itseään vääristyneestä sosiaalisesta peilistä, omakuvakin alkaa vääristyä. Saattaa tulla epävarmaksi omasta roolistaan tai kyvyistään, ei ole varma siitä onko tervetullut vai ei, menettää luottamustaan sosiaalisissa tilanteissa ja tuntee ehkä olevansa osaamaton tai mitätön. Vääristyneen sosiaalisen peilin vaikutus ihmisiin saatta olla hyvin tuhoisa, kuten kiusaamistilanteissa. Voimme kuitenkin jokainen valita olla kannustava ja luotettava sosiaalinen peili toisille. Peili, josta on voimaannuttavaa katsella itseään ja tuntea hyvää oloa siitä, kuka on. Voimme jokainen valita olla peili, josta näkyy hyviä asioita, joiden kautta annamme toiselle ihmiselle mahdollisuuksia nähdä itsensä ja omat kykynsä mahdollisuutena.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Tina: Kiusaamisen roolipelit

Tervetuloa Valopilkkujen blogiin! Tämän kirjoituksen aiheeksi valitsin kiusaamisen roolipelit, sillä kiusaamisessa minua on usein mietityttänyt ne roolit, joita ihmiset ottavat, tai joihin he kiusaamistilanteissa joutuvat. Kiusaaminen on kuin väkivaltaista roolipeliä, jossa harva roolin saanut tuntee olonsa mukavaksi, on sitten kyseessä koulussa tai työpaikalla tapahtuva kiusaaminen. Kaikki olemme tavalla tai toisella palasia samassa palapelissä, ja omat valintamme vaikuttavat siihen, jatkuuko kiusaaminen vai loppuuko se kokonaan.
Kiusaamisessa on perimmiltään kyse siitä, että kiusaaja hakee, ja usein saakin, fyysistä, verbaalista tai henkistä ylivaltaa suhteessa uhriin. On siis kyse vallasta, sen hakemisesta itselleen keinolla, jonka kautta samalla alistaa muita. Uhrin ja kiusaajan ympärillä oleva ryhmä tukee kiusaamista omien rooliensa kautta. Kiusaajalla on tarve ja halu hallita kohdettaan tai kohteitaan ja sitä kautta vahvistaa omaa rooliaan ryhmässä. Tarve syntyy kiusaajan sisällä ja liittyy hänen tunne-elämän kokemuksiin itsestään suhteessa muihin. Hallitseminen tapahtuu eristämällä uhri muista ryhmäläisistä, mustamaalaamalla häntä, väheksymällä häntä tai hänen taitojaan ja saavutuksiaan sekä manipuloimalla uhria sekä uhrin lähellä olevia ihmisiä. Vallankäytön tarkoituksena on saavuttaa sellainen asema ryhmässä, joka kiusaajasta tuntuu turvalliselta.
Vaikka useimmiten kiusattu on se, joka leimataan liian erilaiseksi, poikkeavaksi tai jollakin lailla vajaavaiseksi, niin kiusaajan tapa suhtautua toisiin ihmisiin on kuitenkin sse asia, joka ei ole terveellä pohjalla. Näin ollen myöskään hänen tapansa toimia ei  myöskään ole sitä, siksi sitä muuttamalla voisimme vaikuttaa kiusaamisen loppumiseen tehokkaammin kuin etsimällä kiusatusta vikoja. Kiusaaja rakentaa rooliaan tietoisesti, hänellä on valta ja hyöty mielessään, ehkä koska kokee alemmuutta tai kateutta tai ei vain ole tietoinen omista heikkouksistaan. Kiusaaja luokassa tai työpaikalla on kuin mustekala, joka ulottaa lonkeronsa kaikkien mieleen ja olemiseen. Siitä kärsii eniten kiusattu, jonka ympäriltä tuki murenee pala palalta ja ystävät kaikkoavat taivaan tuuliin. Vähitellen kiusatun itsetunnosta ei ole juuri mitään jäljellä, ja hän syyttää jo itsekin itseään siitä, mikä ei ole hänen vikansa.
Kiusaamisen roolipeleissä kukaan ei voita, vaan meistä jokainen menettää paljon. Loppujen lopuksi kaikki mukana olijat häviävät, kiusaaja muiden mukana, varsinkin jos kiusattu antaa periksi ja siirtyy muualle ja kiusaaja saa jäädä. Kiusaaminen jatkuu ja yhä useampi voi huonosti, on jännittynyt ja varuillaan, pelkää, vetäytyy, eikä uskalla olla läsnä omana itsenään. Kiusaaja ei ehkä itse sitä tunnista kuin vasta vuosia myöhemmin, mutta hän on se joka eniten tarvitsee apua, sillä loppujen lopuksi kukaan ei vapaaehtoisesti halua olla kiusaajan kaveri. Jokainen meistä haluaa saada olla rauhassa se mikä olemme. Emme halua että joku muu määrittelee minkälainen saamme tai voimme olla, miten saamme toimia tai millainen meidän tulee olla jotta voimme olla hyväksyttyjä tai saada kuulua porukkaan. Meillä jokaisella myös on oikeus itse määritellä itsemme ja valita millä tavalla ja kenen kanssa haluamme olla siinä ryhmässä, missä milloinkin olemme.