Psykofyysinen terapia kiusatun tukena

On olemassa monia erilaisia tukimuotoja ja menetelmiä, joiden avulla on mahdollista tukea kiusaamisväkivaltaa kokenutta toipumaan. Erilaiset menetelmät auttavat eri tilanteissa ja eri ihmisille. Yhtä ainoaa oikeaa keinoa, joka aina toimisi, ei ole, vaan keinot voivat olla moninaisia.Tässä esittelemme yhden menetelmän, psykofyysisen terapian.

Miten psykofyysinen menetelmä auttaa käytännössä?

Kiusaamisväkivallan kohteeksi joutuminen voi virittää kehon jatkuvaan hälytys- tai valmiustilaan. Vaikka kiusaaminen loppuisi, keho saattaa jäädä hälytystilaan ja se voi näkyä turvattomuutena esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa. Kokija on saattanut traumatisoitua väkivaltakokemuksestaan, ja kuten Leikola (2016) on hyvin ilmaissut asian, niin hänen ”turvallisuustutka” alkaa helposti käymään ylikierroksilla. Kehoon jää vaarasta hälyttävä tila päälle, jota psykofyysisessä terapiassa voidaan purkaa esimerkiksi löytämällä kehosta turvapaikan.

Kiusatulle oma keho on kiusaamisen ansiosta voinut muuttua viholliseksi tai häpeän kohteeksi. Kokija voi ajatella olevansa vääränlainen tai ruma, ettei kelpaa kenellekään. Terapiassa voidaan opetella ankkuroitumaan nykyhetkeen pienten harjoitusten avulla. Tavoitteena on, että keho ei enää viestitä jatkuvaa vaaraa, vaan siitä tulee paikka, jossa on turvallista olla. Koska trauma usein kapeuttaa niin sanottua sietokykyikkunaa, kokija saattaa reagoida pieniinkin ärsykeisiin joko ylivireydellä, esimerkiksi ahdistumalla, raivoamalla tai pakenemalla. On myös mahdollista, että kokija reagoi alivireydellä, eli lamaantumisella, tyhjyyden tunteella tai dissosioimalla.

Psykofyysisessä terapiassa kokijan on mahdollista oppia tunnistamaan eri olotiloja kehossaan hyvissä ajoin, jolloin ne eivät pääse kasvamaan räjähdyspisteeseen saakka. Psykofyysisessä terapiassa voidaan myös vaikuttaa väkivallan seurauksena syntyneisiin omiin rajoihin liittyviin haasteisiin. Väkivalta rikkoo aina kokijan rajoja, joten kiusatun kokemus omasta tilasta ja oikeuksista on usein rajoittunut. Voi olla vaikeaa osata sanoa ”ei”. Oman toimijuuden vahvistaminen on yksi keino vaikuttaa, mikä auttaa vähentämään kokijan uhrin rooliin jumiutumista.

Lamaantumisen purku

Kiusaamistilanteessa kokija usein lamaantuu. Energiana se voi jäädä kehoon jännityksenä ja pelkoina. Psykofyysisessä terapiassa näitä ns. lukkoja voidaan purkaa niin, että keholle tuleva viesti ilmoittaakin vaaran olevan ohi, ja että on sallittua liikkua ja puolustautua. Koska kiusaamisväkivalta vaikuttaa aivojemme syviin osiin, kuten selviytymisestä vastaavaan limbiseen järjestelmään ja aivorunkoon, pelkästään kokemuksesta puhuminen ei aina riitä. Nämä aivon osat eivät ymmärrä pelkkää puhetta, mutta ne ymmärtävät hengitystä, lihasjännityksen muutosta sekä tasapainoa ja liikettä. Kun keho rauhoittuu, myös mieli alkaa rauhoittua. Tämä luo pohjan sille, että kiusaamiskokemusta voidaan lopulta käsitellä myös kielellisesti ilman, että trauma aktivoituu uudelleen liian voimakkaana.

Psykofyysinen terapia auttaa siirtymään "selviytymisestä elämiseen". Se palauttaa kokijalle tunteen siitä, että hän hallitsee itse omaa kehoaan ja reaktioitaan. Kokemus auttaa häntä näkemään omia vahvuuksiaan ja rakentamaan itsetuntoa uudelle pohjalle.

 

Olen arka ja ujo – Älä silti jätä minua yksin!

 

"Hei, kuljen koulun käytävillä yksin, en tunne kuuluvani tänne. Olen kuullut itsestäni asioita. Minua on haukuttu tyhmäksi ja rumaksi. Minusta on tullut ujo ja arka.

Mutta ujouteni on suojakuori, jonka kiusaaminen on tehnyt entistä paksummaksi. Kun olen vain hiljaa, en sano, että ”mene pois”, vaan sanon ”en uskalla tulla lähemmäs”. Minä toivoisin, että joku uskaltaisi tulla minun luokseni."

Vanhempana saatan ajatella, että lapseni tulisi mennä rohkeasti mukaan toisten kanssa. Niinhän on saattanut oma vanhempi sanoa, mutta ei. Se ei ole niin helppoa, se on yllättävän vaikeaa. Varsinkin jos lapsi tai nuori on kuullut toistuvaksi itsestään kamalia asioita. Me vanhemmat emme aina edes tiedä, miten lapset ja nuoret puhuvat toisille. Häpeän takia lapset ja nuoret eivät aina tule meille vanhemmille sitä kertomaan.

Meillä kaikilla, olimme vanhempia, sukulaisia, opettajia ja muita aikuisia lasten ja nuorten elämässä on tärkeää huomata ja kohdata lapset.

(Kuva. Pixabay)

"Kun se aikuinen huomasi minut siellä koulun käytävällä, se oli parasta mitä minulle oli tapahtunut pitkään aikaan. Hän tuli juttelemaan, ja kysyi mitä olen tehnyt. Ja kaikki tämä tapahtui silloin, kun minun olisi pitänyt olla tunnilla. En ollut. En vain voi mennä tunnille, missä ne kiusaajat ovat. Ne jotka satuttaa minua! Mutta tämä aikuinen, hän ei käskenyt minua tunnille, vaan alkoi jutella kanssani. Kerrankin joku näki minut!"

Kohtaamiset vaikuttavat, se miten me kohdataan toiset. Näin ystävänpäivän alla, mennään juttelemaan toiselle. Varsinkin, jos hän on yksin. Se voi olla hänelle pitkään aikaan parasta mitä on tapahtunut.

Voisinko rentoutua kesälomalla?

Kesä on täällä, ja vettä sataa. Silti voit ladata akkujasi tulevaan syksyyn, joko koulun aloitukseen tai työstä paluuseen. Ehkäpä voisit antaa aivojen ja kehon levätä, jotta syksyllä jatkaa arjen puuhissa.

Voisinko kenties lomalla jättää herätyskellon laittamatta, ja antaa kehon päättää milloin herään. Panosta myös hyvää uneen, puhtaisiin lakanoihin, vai kenties voisiko ulkona esimerkiksi teltassa nukkua.

Toinen mitä kesällä voi tehdä enemmän, on vähentää ruutuaikaa. Ulkona voi silti liikkua, vaikka sataisi. Nauttia sateen ropinasta. Etsiä uusia reittejä lenkkeillen tai mahdollisesti se oma suosikkilenkki, katsoa sitä uusin ja uteliain silmin. Voisiko etsiä uusia harrastuksia tai ehkäpä palata vanhan harrastuksen pariin.

Tai hetkinen, milloin viimeksi olet lukenut kirjan? Voisiko löytyä jotakin uutta lukemista, ja uppoutua kirjan lumoihin? Mikä voisi olla sinua kiinnostava kirja? Oletko joskus miettinyt, että piirtäminen tai maalaaminen voisivat olla sinun juttu. Kokeile ihmeessä! Laita vaikka lempimusiikkia soimaan, ja rentoudu taiteen parissa.

 

(Kuva. Pixabay) 

Mutta ennen kaikkea, ei tehdä noitakaan asioita suorittaen. Kesälomalla saa myös olla, tekemättä mitään, mutta onnistuuko se. Kestänkö ajatuksen, ettei ole mitään tekemistä?

Kuuntele kuitenkin omaa kehoasi ja mieltäsi – ne kertovat parhaiten, mitä rentoutuminen juuri sinulle tarkoittaa. 

Mukavaa ja rentouttavaa kesälomaa!

Koulukiusaaminen ei katso ikää – eikä paikkaa

 Tämä karu totuus muistuttaa meitä vanhempia siitä, että kukaan lapsi tai nuori ei ole täysin suojassa tältä ilmiöltä, riippumatta siitä, käykö hän alakoulua kaupungin keskustassa vai yläkoulua pienellä paikkakunnalla. Kiusaaminen voi piillä monenlaisissa muodoissa ja sen merkit voivat olla hienovaraisia, mikä tekee tunnistamisesta vanhemmille haastavaa.

Koulukiusaaminen ei ole enää pelkästään koulussa tapahtuvaa, vaan on siirtynyt enenemissä määrin internettiin ja sosiaaliseen mediaan. Vanhempana tunnen keinottomuutta, että miten voin auttaa omaa lastani, joka on kokenut kamalia asioita somessa. Nettikiusaaminen voi olla erityisen julmaa, sillä se ei tunne aikaa eikä paikkaa. Lapsi voi joutua häirinnän kohteeksi ympäri vuorokauden, ja vihaviestejä tai nöyryyttäviä kuvia voidaan jakaa laajalle joukolle hetkessä. Tämä voi aiheuttaa lapsessa valtavaa ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta.

Lapsi voi vetäytyä yht´äkkiä, ja muuttuu varjoksi entisestä. Tuntuu, että ennen niin puhelias ja iloinen lapseni on nykyään hiljainen ja vetäytynyt. Mitä silloin voin tehdä?

                                            (Kuva. Pixabay)

Ensimmäinen ja tärkein askel on luoda turvallinen ja avoin ilmapiiri, jossa lapsi tuntee olonsa kuulluksi ja ymmärretyksi. Minun täytyy varata aikaa kahdenkeskisille keskusteluille ilman häiriöitä. Kertoa lapselleni, että olen huolissasi hänestä ja että olen valmis kuuntelemaan mitä tahansa hänellä on mielessään, ilman tuomitsemista.

Voihan olla, että lapseni on yrittänyt kertoa huolestaan jo jollekin, esimerkiksi koulussa, mutta toisinaan on saattanut kuulla sanat: ”sinä kuvittelet!”. Tällöin lapseni on menettänyt uskonsa apuun, että joku voisi häntä auttaa. Kuka tahansa, joka kokee kiusaamisväkivaltaa, missä tahansa muodossa, menettää luottamuksensa.

Tämä luottamuksen menettäminen on yksi kiusaamisen tuhoisimmista seurauksista. Kuka tahansa voi alkaa ajatella, ettei hänen kokemuksillaan ole väliä, ettei kukaan voi auttaa. Me vanhemmat, me ammattilaiset ja me aikuiset, meidän on kannettava vastuu siitä, että jokaisen lapsen ääni kuullaan ja otetaan vakavasti. Meidän on luotava turvallisia tiloja, joissa lapsi uskaltaa kertoa ilman pelkoa vähättelystä.

                                            (Kuva. Pixabay)

Haluan vielä korostaa eritoten vähättelyn kaameaa vaikutusta lapseen, joka on jo itse kokenut kiusaamista. Kiusaaminen itsessään raastaa lapsen itsetuntoa ja turvallisuudentunnetta. Kun tähän lisätään vähättely, se ikään kuin lyö lasta uudelleen maahan. Hän alkaa epäillä omia aistejaan ja tunteitaan. Onko minussa jotain vikaa, kun kukaan ei usko minua? Olenko todella liian herkkä? Nämä kysymykset voivat juurtua syvälle lapsen mieleen ja aiheuttaa pitkäaikaisia psyykkisiä traumoja. Vähättely on emotionaalista väkivaltaa, joka voi olla yhtä tuhoisaa kuin itse kiusaaminen.

Vanhempana tunnen suurta huolta ja avuttomuutta. Tiedän, että rakkaus ja tuki ovat lapsille korvaamatonta, enkä epäröi luottaa vaistohini ja etsiä apua. Yhdessä lapsen kanssa voimme selviytyä tästä. 

KIRJOITTANUT: Vanhempi, joka huolissaan koulukiusaamisesta. 

Mistä kiusaamisväkivalta kumpuaa ja miten ennaltaehkäistä sitä?

Koulukiusaaminen on yksi väkivallan muoto ja aina myös sekä terveys-, turvallisuus- että ihmisoikeuskysymys. Se, puhummeko väkivallasta ”pienenä kahnauksena” vai pahoinpitelynä kertoo asenteistamme väkivaltaa kohtaan. Kiusaamisväkivaltaa kokevalle asian vähättely kuten ”älä välitä”-hokemat viestittävät, ettei hänen kokemuksensa ole tärkeä. Silloin kiusattu helposti alkaa syyttää itseään, vaikka varsinainen syy on ryhmän dynamiikassa. Kiusaamisväkivalta on ryhmäilmiö, jonka syntymiseen vaikuttaa ympäristön asenteet ja normit sekä aikuisten antama malli. Ryhmän normit ja asenteet joko sallivat tai tuomitsevat väkivallan.

Kiusaaminen kumpuaa lisäksi ihmisen biologisesta tarpeesta saada kuulua ryhmään ja tulla hyväksytyksi. Samalla se synnyttää rooleja ja ryhmäpainetta sekä tarvetta oman aseman turvaamiseen. Ihmisluontoon niin ikään kuuluva, usein tiedostamaton pelko tulla hylätyksi, voi ajaa meidät alistamaan ja kiusaamaan toisia. Kiusaamisväkivallalle maaperää luovat lisäksi ennakkoluulot sekä kielteiset asenteet ja stereotypiat toisista. Voisi sanoa väkivallan käytön olevan oire rikkoutuneesta turvallisuudesta ja luottamuksesta, ja lääke siihen on luottamuksen ja turvallisuuden rakentaminen.

Kiusaamisväkivalta liittyy aina myös ympäröivään kulttuuriin ja siinä vallalla oleviin asenteisiin, normeihin ja käytäntöihin. Kun ympäristön normit tukevat väkivaltaista käyttäytymistä, kuten loukkaavaa kielenkäyttöä, kiusaamisesta tulee hyväksyttyä. Tästä syystä edes näkyvää fyysistä väkivaltaa ei aina tunnisteta väkivallaksi. Hiljaista ulossulkemista ja vallankäyttöä voi olla vielä vaikeampaa tunnistaa, koska se saattaa näkyä vain hienovaraisina, tulkinnanvaraisina ilmeinä ja eleinä.

Väkivallan käyttö on opittu käyttäytymismalli. Lohdullista onkin se, että siitä voi myös oppia pois, kun sen juurisyy löydetään. Kiusaaja ei kiusaa ilman syytä, vaan taustalla voi olla oman turvallisuuden takaamisen lisäksi aseman saavuttaminen, (tiedostamaton) kateus tai hyväksynnän tarve. Syyt, joita kiusaajat yleensä käytökselleen kertovat, ovat ulkoisia ja pinnallisia, ja kertovat harvemmin kiusaavan lapsen toimintaa ohjaavista tunnetason tarpeista. Juurisyihin olisi tärkeää päästä, jotta häntä voidaan tukea muuttamaan käytöstään. Mitä hän on vailla, minkä tarpeen kiusaaminen täyttää?

 

Toistuvasti hylätyksi joutuminen voi johtaa kroonistuneeseen yksinäisyyteen. Väkivaltaa päivittäin kokevan lapsen tilanne muuttuu nopeasti lapsen psyykelle liian kuormittavaksi, varsinkin jos hänet pakotetaan paikkaan, missä hänen turvallisuuttaan ei voida taata. On luonnollista vältellä paikkaa, jossa ei ole turvassa, jolloin lapselle herkästi alkaa kertyä koulupoissaoloja. Poissaolojen syyn selvittely on tärkeää, ettei kiusatuksi joutuminen ehtisi vaikuttaa koulumotivaatioon ja menestykseen opinnoissa. Krooniseksi muuttunut stressi lamaannuttaa ja voi vaurioittaa lapsen psyykettä pysyvästi.

Kokijoiden tuen tehostaminen jo kouluympäristössä ja traumasensitiivisen lähestymistavan käyttö estäisi monen lapsen lisätraumatisoitumisen. Kiusaamisväkivaltaa ennaltaehkäisevät selkeät, kaikkia koskevat säännöt, kunnioittavat kohtaamiset arjessa ja turvallisen ilmapiirin rakentaminen päiväkodista lähtien. On tärkeää, että aikuiset sanoittavat kaikkea väkivaltaa ja puuttuvat siihen johdonmukaisesti. Tyttöjen välinen hiljainen väkivalta (silmien pyörittely, huokailut, merkitsevät katseet) tulisi myös sanoittaa ja tehdä näkyväksi arjessa ja sitä kautta muuttaa satuttavaa käytöstä.

Puuttumistilanteessa jo kunnioittavasti kohdatuksi tuleminen rauhoittaa. Tilanteeseen pysähtyminen ja aktiivinen kuunteleminen kantaa pitkälle, sillä se on luottamuksen perusta. Turvallisuutta kokeva lapsi uskaltaa ilmaista tunteitaan, kun taas ohittaminen tai vähättely hiljentää tehokkaasti. Puuttumisen ja ennaltaehkäisyn tulisi rakentua joustavaan ja tehokkaaseen yhteistyöhön, jossa työskentelyn ytimessä on lapsen oikeudet ja etu.

KIRJOITTANUT: Tina Holmberg-Kalenius

 

Lisätietoa:

Hamarus, P., Holmberg-Kalenius, T ja Salmi, S. (2015). Opas kiusaamisen jälkihoitoon.

PS-kustannus. Jyväskylä.

Holmberg-Kalenius, T., Kaituri, N. ja Rastas, M. (2024). Vahingossa huitaisin, läpällä heitin.

Vastuut, oikeudet ja ratkaisut koulukiusaamistilanteissa. Kirjokansi.

Höistad, G. (2003). Irti kiusaamisen kierteestä. Kirjapaja.

Poijula, S. (2006). Lapsi ja kriisi: selviytymisen tukeminen. Kirjapaja.

Repo, L. (2015). Bullying and its prevention in early childhood education. Helsingin

yliopisto.

Salmivalli, C. (2000). Koulukiusaamiseen puuttuminen. Opetus 2000.

Salmivalli, C. (2024). Kiusaamisväkivalta. Ymmärrä kiusaamisilmiö ja puutu oikein.

Santalahti.