Haava-lyhytelokuvat – yhdessä kiusaamisväkivaltaa vastaan!

Haava-lyhytelokuvat – yhteistyössä kiusaamisväkivallan ehkäisyyn suunnattu projekti, joka on tuotettu yhteistyössä Helsingin kaupungin Hyvinvoinnin edistämisen palveluiden, Espoon Sirkus- ja teatterikoulu Eskon ja Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnian opiskelijoiden kanssa. Olemme tehneet myös tukimateriaalin lyhytelokuvien työstöön ja siinä vaiheessa mukaan tuli Väestöliiton "Et ole yksin!" -palvelu.

Isoin kiitos täytyy sanoa Espoon sirkus- ja teatterikoulun upeille oppilaille, nuorille, jotka toivat lyhytelokuvat eloon omalla esiintymisellään.

Haava-lyhytelokuvat on suunnattu aikuisille, jotka toimivat lasten ja nuorten kanssa.  Lyhytelokuvien tarkoitus on avata keskustelua aiheesta, yhdessä huoltajien ja harrastustoimijoiden ja koulussa työskentelevien kanssa.

Lyhytelokuvia on kolme: HAAVA kotona, HAAVA harrastuksessa ja HAAVA muistoissa.

Lyhytelokuvassa HAAVA kotona kohdataan yksi kipeimmistä teemoista: vanhemman sokeus omalle asenteelleen. Vanhempi saattaa olla väsynyt tai kantaa omia huoliaan, mutta lapsen silmissä tämä heijastuu usein torjuntana. Kun aikuinen ei tiedosta, miten hänen huokauksensa, ilmeensä tai lyhytsanaisuutensa vaikuttavat, lapsi alkaa tehdä omia johtopäätöksiään.

Lapsi on luonnostaan herkkä peilaamaan itseään aikuisesta. Hän sisäistää vanhemman pahan olon omaksi syykseen. "Olenko minä liikaa? Olenko vaivaksi?" Näistä ajatuksista kasvaa syyllisyys, joka saa lapsen tuntemaan itsensä taakaksi, vaikka häntä todellisuudessa rakastettaisiinkin.

HAAVA -harrastuksessa

Harrastusten pitäisi olla paikkoja, joissa lapsi saa loistaa, epäonnistua turvallisesti ja kasvaa. Haava – Harrastuksessa tuo kuitenkin esiin pedagogisen epäonnistumisen pimeän puolen. Kun valmentaja tai opettaja vertaa lasta muihin tai vaatii ikätasoon nähden liikaa, lapsen intohimo muuttuu suorituspaineeksi.

Tällaisessa ympäristössä lapsen itsetunto kytkeytyy vaarallisella tavalla vain saavutuksiin. Jos et ole paras, olet riittämätön. Tämä opettaa lapselle, että hänen arvonsa ihmisenä on sidottu siihen, mitä hän tekee, ei siihen, kuka hän on. Haava syntyy siinä hetkessä, kun lapsi huomaa, ettei hänen yrittämisensä riitä, jos tulos ei täytä aikuisen odotuksia.

Ehkä pysäyttävin osa on Haava – Muistoissa. Se kääntää katseen meihin aikuisiin. Me kannamme mukanamme omia lapsuudenkokemuksiamme – ne ovat kuin menneisyyden haamuja, jotka ohjaavat toimintaamme tiedostamattamme. Ylisukupolvisuus tarkoittaa sitä, että ellemme pysähdy käsittelemään omia haavojamme, saatamme siirtää ne eteenpäin lapsillemme.

(Kuva. Haava muistoissa lyhytelokuvasta)

Lyhytelokuva kutsuu meitä tunnistamaan omat kipeät muistomme. Kun aikuinen uskaltaa katsoa omaa historiaansa ja ymmärtää sieltä nousevat tunteet, hän voi katkaista ketjun ja kohdata lapsen uusin silmin – ilman menneisyyden painolastia.

Nämä elokuvat muodostavat vahvan ja yhtenäisen kokonaisuuden, joka käsittelee psyykkistä väkivaltaa ja emotionaalista laiminlyöntiä tavalla, joka on arkisuudessaan pysäyttävä. Ne eivät kuvaa äärimmäisiä poikkeustilanteita, vaan hetkiä, joita tapahtuu monessa perheessä ja harrastuksessa päivittäin. Elokuvat muistuttavat meitä siitä, että lapsi näkee itsensä sellaisena kuin aikuinen hänet näkee. Jos peili on säröillä, esimerkiksi vihan, vaatimusten tai välinpitämättömyyden vuoksi, lapsen omakuvasta tulee säröinen.

Täydellisyyteen ei pysty kukaan, mutta pyrkimys toisen ihmisen aitoon huomioimiseen on arvokkainta, mitä voimme antaa. Kun mokaamme – ja meistähän jokainen joskus mokaa – ratkaisevaa on kyky kohdata virheensä, kantaa vastuu ja sanoa se kaikkein tärkein: anteeksi.

 

Psykofyysinen terapia kiusatun tukena

On olemassa monia erilaisia tukimuotoja ja menetelmiä, joiden avulla on mahdollista tukea kiusaamisväkivaltaa kokenutta toipumaan. Erilaiset menetelmät auttavat eri tilanteissa ja eri ihmisille. Yhtä ainoaa oikeaa keinoa, joka aina toimisi, ei ole, vaan keinot voivat olla moninaisia.Tässä esittelemme yhden menetelmän, psykofyysisen terapian.

Miten psykofyysinen menetelmä auttaa käytännössä?

Kiusaamisväkivallan kohteeksi joutuminen voi virittää kehon jatkuvaan hälytys- tai valmiustilaan. Vaikka kiusaaminen loppuisi, keho saattaa jäädä hälytystilaan ja se voi näkyä turvattomuutena esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa. Kokija on saattanut traumatisoitua väkivaltakokemuksestaan, ja kuten Leikola (2016) on hyvin ilmaissut asian, niin hänen ”turvallisuustutka” alkaa helposti käymään ylikierroksilla. Kehoon jää vaarasta hälyttävä tila päälle, jota psykofyysisessä terapiassa voidaan purkaa esimerkiksi löytämällä kehosta turvapaikan.

Kiusatulle oma keho on kiusaamisen ansiosta voinut muuttua viholliseksi tai häpeän kohteeksi. Kokija voi ajatella olevansa vääränlainen tai ruma, ettei kelpaa kenellekään. Terapiassa voidaan opetella ankkuroitumaan nykyhetkeen pienten harjoitusten avulla. Tavoitteena on, että keho ei enää viestitä jatkuvaa vaaraa, vaan siitä tulee paikka, jossa on turvallista olla. Koska trauma usein kapeuttaa niin sanottua sietokykyikkunaa, kokija saattaa reagoida pieniinkin ärsykeisiin joko ylivireydellä, esimerkiksi ahdistumalla, raivoamalla tai pakenemalla. On myös mahdollista, että kokija reagoi alivireydellä, eli lamaantumisella, tyhjyyden tunteella tai dissosioimalla.

Psykofyysisessä terapiassa kokijan on mahdollista oppia tunnistamaan eri olotiloja kehossaan hyvissä ajoin, jolloin ne eivät pääse kasvamaan räjähdyspisteeseen saakka. Psykofyysisessä terapiassa voidaan myös vaikuttaa väkivallan seurauksena syntyneisiin omiin rajoihin liittyviin haasteisiin. Väkivalta rikkoo aina kokijan rajoja, joten kiusatun kokemus omasta tilasta ja oikeuksista on usein rajoittunut. Voi olla vaikeaa osata sanoa ”ei”. Oman toimijuuden vahvistaminen on yksi keino vaikuttaa, mikä auttaa vähentämään kokijan uhrin rooliin jumiutumista.

Lamaantumisen purku

Kiusaamistilanteessa kokija usein lamaantuu. Energiana se voi jäädä kehoon jännityksenä ja pelkoina. Psykofyysisessä terapiassa näitä ns. lukkoja voidaan purkaa niin, että keholle tuleva viesti ilmoittaakin vaaran olevan ohi, ja että on sallittua liikkua ja puolustautua. Koska kiusaamisväkivalta vaikuttaa aivojemme syviin osiin, kuten selviytymisestä vastaavaan limbiseen järjestelmään ja aivorunkoon, pelkästään kokemuksesta puhuminen ei aina riitä. Nämä aivon osat eivät ymmärrä pelkkää puhetta, mutta ne ymmärtävät hengitystä, lihasjännityksen muutosta sekä tasapainoa ja liikettä. Kun keho rauhoittuu, myös mieli alkaa rauhoittua. Tämä luo pohjan sille, että kiusaamiskokemusta voidaan lopulta käsitellä myös kielellisesti ilman, että trauma aktivoituu uudelleen liian voimakkaana.

Psykofyysinen terapia auttaa siirtymään "selviytymisestä elämiseen". Se palauttaa kokijalle tunteen siitä, että hän hallitsee itse omaa kehoaan ja reaktioitaan. Kokemus auttaa häntä näkemään omia vahvuuksiaan ja rakentamaan itsetuntoa uudelle pohjalle.

 

Olen arka ja ujo – Älä silti jätä minua yksin!

 

"Hei, kuljen koulun käytävillä yksin, en tunne kuuluvani tänne. Olen kuullut itsestäni asioita. Minua on haukuttu tyhmäksi ja rumaksi. Minusta on tullut ujo ja arka.

Mutta ujouteni on suojakuori, jonka kiusaaminen on tehnyt entistä paksummaksi. Kun olen vain hiljaa, en sano, että ”mene pois”, vaan sanon ”en uskalla tulla lähemmäs”. Minä toivoisin, että joku uskaltaisi tulla minun luokseni."

Vanhempana saatan ajatella, että lapseni tulisi mennä rohkeasti mukaan toisten kanssa. Niinhän on saattanut oma vanhempi sanoa, mutta ei. Se ei ole niin helppoa, se on yllättävän vaikeaa. Varsinkin jos lapsi tai nuori on kuullut toistuvaksi itsestään kamalia asioita. Me vanhemmat emme aina edes tiedä, miten lapset ja nuoret puhuvat toisille. Häpeän takia lapset ja nuoret eivät aina tule meille vanhemmille sitä kertomaan.

Meillä kaikilla, olimme vanhempia, sukulaisia, opettajia ja muita aikuisia lasten ja nuorten elämässä on tärkeää huomata ja kohdata lapset.

(Kuva. Pixabay)

"Kun se aikuinen huomasi minut siellä koulun käytävällä, se oli parasta mitä minulle oli tapahtunut pitkään aikaan. Hän tuli juttelemaan, ja kysyi mitä olen tehnyt. Ja kaikki tämä tapahtui silloin, kun minun olisi pitänyt olla tunnilla. En ollut. En vain voi mennä tunnille, missä ne kiusaajat ovat. Ne jotka satuttaa minua! Mutta tämä aikuinen, hän ei käskenyt minua tunnille, vaan alkoi jutella kanssani. Kerrankin joku näki minut!"

Kohtaamiset vaikuttavat, se miten me kohdataan toiset. Näin ystävänpäivän alla, mennään juttelemaan toiselle. Varsinkin, jos hän on yksin. Se voi olla hänelle pitkään aikaan parasta mitä on tapahtunut.

Voisinko rentoutua kesälomalla?

Kesä on täällä, ja vettä sataa. Silti voit ladata akkujasi tulevaan syksyyn, joko koulun aloitukseen tai työstä paluuseen. Ehkäpä voisit antaa aivojen ja kehon levätä, jotta syksyllä jatkaa arjen puuhissa.

Voisinko kenties lomalla jättää herätyskellon laittamatta, ja antaa kehon päättää milloin herään. Panosta myös hyvää uneen, puhtaisiin lakanoihin, vai kenties voisiko ulkona esimerkiksi teltassa nukkua.

Toinen mitä kesällä voi tehdä enemmän, on vähentää ruutuaikaa. Ulkona voi silti liikkua, vaikka sataisi. Nauttia sateen ropinasta. Etsiä uusia reittejä lenkkeillen tai mahdollisesti se oma suosikkilenkki, katsoa sitä uusin ja uteliain silmin. Voisiko etsiä uusia harrastuksia tai ehkäpä palata vanhan harrastuksen pariin.

Tai hetkinen, milloin viimeksi olet lukenut kirjan? Voisiko löytyä jotakin uutta lukemista, ja uppoutua kirjan lumoihin? Mikä voisi olla sinua kiinnostava kirja? Oletko joskus miettinyt, että piirtäminen tai maalaaminen voisivat olla sinun juttu. Kokeile ihmeessä! Laita vaikka lempimusiikkia soimaan, ja rentoudu taiteen parissa.

 

(Kuva. Pixabay) 

Mutta ennen kaikkea, ei tehdä noitakaan asioita suorittaen. Kesälomalla saa myös olla, tekemättä mitään, mutta onnistuuko se. Kestänkö ajatuksen, ettei ole mitään tekemistä?

Kuuntele kuitenkin omaa kehoasi ja mieltäsi – ne kertovat parhaiten, mitä rentoutuminen juuri sinulle tarkoittaa. 

Mukavaa ja rentouttavaa kesälomaa!

Koulukiusaaminen ei katso ikää – eikä paikkaa

 Tämä karu totuus muistuttaa meitä vanhempia siitä, että kukaan lapsi tai nuori ei ole täysin suojassa tältä ilmiöltä, riippumatta siitä, käykö hän alakoulua kaupungin keskustassa vai yläkoulua pienellä paikkakunnalla. Kiusaaminen voi piillä monenlaisissa muodoissa ja sen merkit voivat olla hienovaraisia, mikä tekee tunnistamisesta vanhemmille haastavaa.

Koulukiusaaminen ei ole enää pelkästään koulussa tapahtuvaa, vaan on siirtynyt enenemissä määrin internettiin ja sosiaaliseen mediaan. Vanhempana tunnen keinottomuutta, että miten voin auttaa omaa lastani, joka on kokenut kamalia asioita somessa. Nettikiusaaminen voi olla erityisen julmaa, sillä se ei tunne aikaa eikä paikkaa. Lapsi voi joutua häirinnän kohteeksi ympäri vuorokauden, ja vihaviestejä tai nöyryyttäviä kuvia voidaan jakaa laajalle joukolle hetkessä. Tämä voi aiheuttaa lapsessa valtavaa ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta.

Lapsi voi vetäytyä yht´äkkiä, ja muuttuu varjoksi entisestä. Tuntuu, että ennen niin puhelias ja iloinen lapseni on nykyään hiljainen ja vetäytynyt. Mitä silloin voin tehdä?

                                            (Kuva. Pixabay)

Ensimmäinen ja tärkein askel on luoda turvallinen ja avoin ilmapiiri, jossa lapsi tuntee olonsa kuulluksi ja ymmärretyksi. Minun täytyy varata aikaa kahdenkeskisille keskusteluille ilman häiriöitä. Kertoa lapselleni, että olen huolissasi hänestä ja että olen valmis kuuntelemaan mitä tahansa hänellä on mielessään, ilman tuomitsemista.

Voihan olla, että lapseni on yrittänyt kertoa huolestaan jo jollekin, esimerkiksi koulussa, mutta toisinaan on saattanut kuulla sanat: ”sinä kuvittelet!”. Tällöin lapseni on menettänyt uskonsa apuun, että joku voisi häntä auttaa. Kuka tahansa, joka kokee kiusaamisväkivaltaa, missä tahansa muodossa, menettää luottamuksensa.

Tämä luottamuksen menettäminen on yksi kiusaamisen tuhoisimmista seurauksista. Kuka tahansa voi alkaa ajatella, ettei hänen kokemuksillaan ole väliä, ettei kukaan voi auttaa. Me vanhemmat, me ammattilaiset ja me aikuiset, meidän on kannettava vastuu siitä, että jokaisen lapsen ääni kuullaan ja otetaan vakavasti. Meidän on luotava turvallisia tiloja, joissa lapsi uskaltaa kertoa ilman pelkoa vähättelystä.

                                            (Kuva. Pixabay)

Haluan vielä korostaa eritoten vähättelyn kaameaa vaikutusta lapseen, joka on jo itse kokenut kiusaamista. Kiusaaminen itsessään raastaa lapsen itsetuntoa ja turvallisuudentunnetta. Kun tähän lisätään vähättely, se ikään kuin lyö lasta uudelleen maahan. Hän alkaa epäillä omia aistejaan ja tunteitaan. Onko minussa jotain vikaa, kun kukaan ei usko minua? Olenko todella liian herkkä? Nämä kysymykset voivat juurtua syvälle lapsen mieleen ja aiheuttaa pitkäaikaisia psyykkisiä traumoja. Vähättely on emotionaalista väkivaltaa, joka voi olla yhtä tuhoisaa kuin itse kiusaaminen.

Vanhempana tunnen suurta huolta ja avuttomuutta. Tiedän, että rakkaus ja tuki ovat lapsille korvaamatonta, enkä epäröi luottaa vaistohini ja etsiä apua. Yhdessä lapsen kanssa voimme selviytyä tästä. 

KIRJOITTANUT: Vanhempi, joka huolissaan koulukiusaamisesta.