maanantai 16. marraskuuta 2015

Maija: Opiskelijan tervehdys ja miete

Heips!
Olen Maija, nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja opiskelija koulutuskeskus Salpauksesta. Aloitin työssäoppimisjaksoni täällä kiusaamisen Tuki- ja neuvontakeskus Valopilkussa 23.11.2015.
Hain Valopilkkuun työssäoppimaan, koska rupesin kiinnostumaan opettajani suosittelujen jälkeen Valopilkun toiminnasta. Niinpä soitin Saijalle ja samana päivänä sain tekstiviestin ja sovimme tapaamisajan. Ja tässä sitä nyt ollaan, kiitos siitä!
Mieleeni jäi jylläämään kysymys ''Mitä vaikutuksia kiusaamisesta jää ihmiselle esim. nuorelle?''
Nuoret kiusaajat eivät osaa ajatella kiusatessaan, mitä kiusaaminen oikeasti tekee ihmiselle. Nuoren voi aikuisiällä olla vaikeaa muodostaa ihmissuhteita omien kokemuksiensa jälkeen, koska hänen itsetuntonsa on todella alhainen esim. ulkonäön suhteen. Hänen on vaikea luottaa keneenkään ja riski syrjäytymiseen on suuri. Mikä tahansa kiusaamismuoto jättää AINA jäljen ihmiseen!

lauantai 17. lokakuuta 2015

Saijan: Kunnioita toista ihmistä

Minä olen törmännyt jostain syystä jatkuvasti kesän ja syksyn aikana siihen, että ihmiset puhuvat toisilleen todella rumasti tai haukkuvat heitä selän takana. Kaupassa useaan otteeseen olen kuunnellut kun äidit tai isät ovat käyttäneet täysin sopimatonta keskustelukulttuuria lastensa kanssa. Mietin myös omia aikojani, kun lapseni olivat pieniä, todella harvoin missään kuuli noin huonoa ja rumaa käytöstä lapsia kohtaan.
Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan!
Kiusaamisasioissa kunnioiuksen puute on aina nähtävillä ja kuultavilla. Me opimme jo pieninä ihmisinä sen, kuinka vanhempamme puhuvat meille, minkälainen tapa heillä on kohdata toisia ihmisiä sekä erilaisuutta. Opimme mallista. Hoidossa ja koulussa olessamme opimme myös kaikilta ympärillä olevilta mallia toisen ihmisen kohtaamiseen. Mikä on oikein ja mikä on väärin on myös mallioppimista sekä kotoa lähtevää arvoa ja normia. Näiden nähtyjen ja kuultujen mallien voimasta sekä oman persoonamme vaikutuksesta luomme käsityksen keskusteluun ja kanssakäymistaitoihin toisten ihmisten kanssa. Kukaan ei ole toistaan parempi ja kaikki ihmiset ovat ansainneet hyvän käytöksen itselleen ja toisille. Olisi mahtava asia, että kotona ymmärrettäisiin keskittyä arvostavaan käyttäytymismalliin ja se jatkuisi lapsen ja nuoren elämässä, saaden aikaan rehdin ja hyväkäytöksisen ihmisen meidän yhteiskuntaamme.
Kiusaamistilanteissa törmäämme kunnioituksen puutteeseen tai sitä ei ole olemassakaan. Toinen loukkaa toisen kunniaa. Pahan puhuminen, ilkeät käytöstavat, valehtelu, salailu, kiinni käyminen ovat tästä hyviä esimerkkejä. Tässä asiassa meillä aikuisilla on oikeasti miettimisen paikka! Mitä hyväksymme lapsiltamme ja nuoriltamme käyttäytymisessä? Osaammeko tukea ja ohjata lasta ja nuorta kunnioittamaan kaiken ikäisiä ja kaikenlaisia ihmisiä.
Hyvin todellisessa meilessä elämme keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa. Me kaikki olemme väistämättömän vuorovaikutuksen verkostossa, meidät on kudottu yhteisen kohtalon kudokseen. Se, mikä vaikuttaa yhteen suoranaisesti, vaikuttaa muihin epäsuorasti. En voi koskaan olla mikä minun tulisi olla, ennen kuin sinä olet mikä sinun tulisi olla; etkä sinä voi koskaan olla mitä sinun tulisi olla, ellen minä voi olla mikä minun tulee olla. Tämä on todellisuuden yhteenkietoutunut rakenne.
- Martin Luther King Jr.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Tina: Kiusaamistilanteen oikea arviointi avainasemassa

Syksy kolkuttaa ovea, koulu ja syyslukukausi on alkanut. Monelle koulun alkaminen täyttää mielen pelolla ja jännityksellä eikä kouluun mielellään meneminen ole itsestään selvyys. Näin on kiusattujen lasten perheissä. Meidän vanhempien ahdistus voi olla yhtä suuri, ja joskus jopa suurempi kuin lapsemme ahdistus. Olemme ehkä tehneet jo pitkään yhteistyötä koulun kanssa kiusaamisen lopettamiseksi mutta se ei vain näytä onnistuvan. Huoli oman lapsen voinnista on saattanut värittää kesälomankin ja tunnemme ettemme ole valmiita taas yhteen syksyyn, jolloin joudumme taistelemaan oman lapsen oikeudesta saada käydä rauhassa kouluaan. 
Omassa työssäni kohtaan usein aivan liian pitkälle edenneitä kiusaamistilanteita, joissa on tehty useita virhearviointeja kiusaamistilanteesta. Tilanteen laatua tai vakavuutta on saatettu toistuvasti arvioida väärin ja jopa kiusaaja ja kiusaamisen kohde on saatettu sekoittaa keskenään. On surullista huomata että varsinkin pienten lasten kohdalla aikuisille on epäselvää, kuka ryhmässä on kiusannut ja ketä kiusataan. Ajoitus ja jämäkkä, tietoinen puuttuminen on kiusaamisessa tärkeää sen lopettamisen kannalta, siksi virhearviointeihin ei olisi varaa.
On totta että aina kiusaamistilanteet eivät ole niin selkeitä että heti osataan sanoa mistä todella on kysymys, joskus tilanteen selvittäminen kokonaan näyttää jopa täysin mahdottomalta. Mutta valitettavan usein selkeiltä vaikuttavissa tilanteissa toimintamme vain on liian hidasta, se osuu väärään kohtaan samalla lisäten kiusatun taakkaa ja kiusaaminen jatkuu. Erityisen surullista on että epämääräisessä tai epätarkassa puuttumisessa kiusaaminen ehtii pinnan alla saada jalansijaa jolloin kiusatun ahdistus kasvaa suunnattomiin mittakaavoihin, koska hän menettää luottamuksensa aikuisten kykyyn hoitaa asia jämäkästi loppuun asti. 
Kiusaajan kannalta se että väkivaltaista käyttäytymistä voi jatkaa - ja kiusaaminenhan on väkivaltaa - edesauttaa tällaisen toimintatavan juurtumista kiusaajan käyttäytymiseen. Myös hänen kohdallaan turvattomuus kasvaa koska hän ei saa tarvitsemaansa selkeitä ohjeita siitä, miten saa ja voi käyttäytyä suhteessa toisiin ihmisiin. Kiusaaja tarvitsee selkeät rajat sekä että huonosta käytöksestä tulee hänelle seurauksia. Liian laimeasta suhtautumistavasta ei ole hyötyä sen enempää kiusaajalle kuin kiusatullekaan.
Virhearvioinnit antavat kiusaamiselle paitsi lisäaikaa juurtua, myös tilaa kasvaa ja levitä ja lukitsee kiusatun lujasti rooliinsa. Kiusaamistilanteen arviointi olisi tehtävä ajan kanssa ja huolella lisävahinkojen syntymisen estämiseksi. Ei riitä että vedetään nopea johtopäätös päällimmäisenä olevasta tilanteesta tai siitä, millaiselta se vaikuttaa. Seuraamalla osallisten ilmeitä ja kehonkieltä ryhmätilanteissa sekä huomioimalla osallisten välisiä suhteita, voimme nähdä paljon siitä mitä tilanteessa todella tapahtuu. Myös pysähtymällä kuuntelemaan kiusatun kertomusta ja antamalla hänelle mahdollisuus turvallisessa ilmapiirissä kertoa miltä hänestä tuntuu ja mitä hän kokee että on tapahtunut, on omiaan vähentämään virhearviointeja.
On tärkeää muistaa että me aikuiset teemme niitä virhearvionteja kiusaamistilanteista, eivät lapset. Jos lapset uskaltavat kertoa avoimesti tapahtumista, huomaamme että he aina tietävät asian todellisen laidan. Joskus parasta mitä me aikuisina voimme tehdä on pysähtyä kuuntelemaan ja luoda lapselle sellainen tila jossa hän voi luottamuksellisesti avautua hankaliksi koetuista asioistaan. 

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Tina: Sosiaalinen peili

Kouluissa toiset oppilaat ja työpaikoilla työyhteisömme toimivat meille jokaiselle peilinä ja vaikuttavat identiteettimme rakentumiseen sekä johtopäätöksiin, joita itsestämme vedämme. Peilin kautta voimme nähdä kuvan itsestämme sellaisina kuin olemme, sekä kuvan meistä suhteessa toisiin ihmisiin. Sosiaalinen peili voi kertoa asioita, joita emme ehkä kotipeilistämme niin hyvin näe. Se voi näyttää uusia puolia sosiaalisesta minästämme ja siitä, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin, sekä siitä, kuuntelemmeko toisia, annammeko tilaa myös toisten näkökulmille ja arvostammeko toisia ihmisiä ja sitä, mitä he voivat yhteisöömme tuoda.
Sosiaalinen peili voi olla hyödyllinen monessa mielessä. Jos osaamme kuunnella sen sanomaa, se voi kertoa meille tavastamme osallistua ja vastata sosiaalisuuden kutsuun. Minkälainen oma kuvasi sosiaalisessa peilissä on, osaatko ottaa vastaan sen antaman kuvan itsestäsi? Minkälaisena näet itsesi toisissa ihmisissä, mitä he kertovat omilla reaktioillaan sinusta? Onko heidän antamansa viesti totuudenmukainen, vai onko se väritetty heidän oletuksillaan sinusta? Vain sinä tiedät ja tunnet itsesi. Haluatko nähdä oman kuvasi sosiaalisessa peilissä, vai vain sen kuvan, jonka kotipeilisi sinulle näyttää?
Minnkälaisena näet sosiaalisen peilin näyttämän kuvan sinusta? Oletko ehkä toisten seurassa viihtyvä vai enemmän yksinäinen susi, jolle oma seura riittää? Omalla olemuksellamme vaikutamme myös muiden ihmisten elämään. Jokainen kohtaaminen, sana, ilme ja ele voi jättää toiseen ihmiseen jäljen sinusta. Ilmapiirissä, missä tunnet voivasi olla juuri sellainen kuin olet, on helppo ja kevyt olla. Jos taas koet, että sinuun kohdistuu ennakkoluuloja, sinut leimataan tai sinua syyllistetään, tulee epämukava olo. Voit toimia toiselle ihmiselle hyvänä sosiaalisena peilinä, joka kertoo toiselle hyväksynnästä, oikeudesta olla oma itsensä ja kunnioituksesta silloinkin, kun satut olemaan eri mieltä hänen kanssaan.
Sosiaalinen peili voi vääristää asioita siinä missä kotipeilikin. Jos yhteisössäsi on henkistä väkivaltaa tai kiusaamista, vääristymä voi olla suuri. Myös ne yhteisön jäsenet jotka valittavat ja ovat negatiivisia, puhuvat pahaa selän takana tai ovat niin kaikkitietäviä ettei heidän tarvitse kuunnella muita, vääristävät peilisi näkymää. Jos jatkuvasti katsoo itseään vääristyneestä sosiaalisesta peilistä, omakuvakin alkaa vääristyä. Saattaa tulla epävarmaksi omasta roolistaan tai kyvyistään, ei ole varma siitä onko tervetullut vai ei, menettää luottamustaan sosiaalisissa tilanteissa ja tuntee ehkä olevansa osaamaton tai mitätön. Vääristyneen sosiaalisen peilin vaikutus ihmisiin saatta olla hyvin tuhoisa, kuten kiusaamistilanteissa. Voimme kuitenkin jokainen valita olla kannustava ja luotettava sosiaalinen peili toisille. Peili, josta on voimaannuttavaa katsella itseään ja tuntea hyvää oloa siitä, kuka on. Voimme jokainen valita olla peili, josta näkyy hyviä asioita, joiden kautta annamme toiselle ihmiselle mahdollisuuksia nähdä itsensä ja omat kykynsä mahdollisuutena.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Tina: Kiusaamisen roolipelit

Tervetuloa Valopilkkujen blogiin! Tämän kirjoituksen aiheeksi valitsin kiusaamisen roolipelit, sillä kiusaamisessa minua on usein mietityttänyt ne roolit, joita ihmiset ottavat, tai joihin he kiusaamistilanteissa joutuvat. Kiusaaminen on kuin väkivaltaista roolipeliä, jossa harva roolin saanut tuntee olonsa mukavaksi, on sitten kyseessä koulussa tai työpaikalla tapahtuva kiusaaminen. Kaikki olemme tavalla tai toisella palasia samassa palapelissä, ja omat valintamme vaikuttavat siihen, jatkuuko kiusaaminen vai loppuuko se kokonaan.
Kiusaamisessa on perimmiltään kyse siitä, että kiusaaja hakee, ja usein saakin, fyysistä, verbaalista tai henkistä ylivaltaa suhteessa uhriin. On siis kyse vallasta, sen hakemisesta itselleen keinolla, jonka kautta samalla alistaa muita. Uhrin ja kiusaajan ympärillä oleva ryhmä tukee kiusaamista omien rooliensa kautta. Kiusaajalla on tarve ja halu hallita kohdettaan tai kohteitaan ja sitä kautta vahvistaa omaa rooliaan ryhmässä. Tarve syntyy kiusaajan sisällä ja liittyy hänen tunne-elämän kokemuksiin itsestään suhteessa muihin. Hallitseminen tapahtuu eristämällä uhri muista ryhmäläisistä, mustamaalaamalla häntä, väheksymällä häntä tai hänen taitojaan ja saavutuksiaan sekä manipuloimalla uhria sekä uhrin lähellä olevia ihmisiä. Vallankäytön tarkoituksena on saavuttaa sellainen asema ryhmässä, joka kiusaajasta tuntuu turvalliselta.
Vaikka useimmiten kiusattu on se, joka leimataan liian erilaiseksi, poikkeavaksi tai jollakin lailla vajaavaiseksi, niin kiusaajan tapa suhtautua toisiin ihmisiin on kuitenkin sse asia, joka ei ole terveellä pohjalla. Näin ollen myöskään hänen tapansa toimia ei  myöskään ole sitä, siksi sitä muuttamalla voisimme vaikuttaa kiusaamisen loppumiseen tehokkaammin kuin etsimällä kiusatusta vikoja. Kiusaaja rakentaa rooliaan tietoisesti, hänellä on valta ja hyöty mielessään, ehkä koska kokee alemmuutta tai kateutta tai ei vain ole tietoinen omista heikkouksistaan. Kiusaaja luokassa tai työpaikalla on kuin mustekala, joka ulottaa lonkeronsa kaikkien mieleen ja olemiseen. Siitä kärsii eniten kiusattu, jonka ympäriltä tuki murenee pala palalta ja ystävät kaikkoavat taivaan tuuliin. Vähitellen kiusatun itsetunnosta ei ole juuri mitään jäljellä, ja hän syyttää jo itsekin itseään siitä, mikä ei ole hänen vikansa.
Kiusaamisen roolipeleissä kukaan ei voita, vaan meistä jokainen menettää paljon. Loppujen lopuksi kaikki mukana olijat häviävät, kiusaaja muiden mukana, varsinkin jos kiusattu antaa periksi ja siirtyy muualle ja kiusaaja saa jäädä. Kiusaaminen jatkuu ja yhä useampi voi huonosti, on jännittynyt ja varuillaan, pelkää, vetäytyy, eikä uskalla olla läsnä omana itsenään. Kiusaaja ei ehkä itse sitä tunnista kuin vasta vuosia myöhemmin, mutta hän on se joka eniten tarvitsee apua, sillä loppujen lopuksi kukaan ei vapaaehtoisesti halua olla kiusaajan kaveri. Jokainen meistä haluaa saada olla rauhassa se mikä olemme. Emme halua että joku muu määrittelee minkälainen saamme tai voimme olla, miten saamme toimia tai millainen meidän tulee olla jotta voimme olla hyväksyttyjä tai saada kuulua porukkaan. Meillä jokaisella myös on oikeus itse määritellä itsemme ja valita millä tavalla ja kenen kanssa haluamme olla siinä ryhmässä, missä milloinkin olemme.