Haava-lyhytelokuvat – yhdessä kiusaamisväkivaltaa vastaan!

Haava-lyhytelokuvat – yhteistyössä kiusaamisväkivallan ehkäisyyn suunnattu projekti, joka on tuotettu yhteistyössä Helsingin kaupungin Hyvinvoinnin edistämisen palveluiden, Espoon Sirkus- ja teatterikoulu Eskon ja Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnian opiskelijoiden kanssa. Olemme tehneet myös tukimateriaalin lyhytelokuvien työstöön ja siinä vaiheessa mukaan tuli Väestöliiton "Et ole yksin!" -palvelu.

Isoin kiitos täytyy sanoa Espoon sirkus- ja teatterikoulun upeille oppilaille, nuorille, jotka toivat lyhytelokuvat eloon omalla esiintymisellään.

Haava-lyhytelokuvat on suunnattu aikuisille, jotka toimivat lasten ja nuorten kanssa.  Lyhytelokuvien tarkoitus on avata keskustelua aiheesta, yhdessä huoltajien ja harrastustoimijoiden ja koulussa työskentelevien kanssa.

Lyhytelokuvia on kolme: HAAVA kotona, HAAVA harrastuksessa ja HAAVA muistoissa.

Lyhytelokuvassa HAAVA kotona kohdataan yksi kipeimmistä teemoista: vanhemman sokeus omalle asenteelleen. Vanhempi saattaa olla väsynyt tai kantaa omia huoliaan, mutta lapsen silmissä tämä heijastuu usein torjuntana. Kun aikuinen ei tiedosta, miten hänen huokauksensa, ilmeensä tai lyhytsanaisuutensa vaikuttavat, lapsi alkaa tehdä omia johtopäätöksiään.

Lapsi on luonnostaan herkkä peilaamaan itseään aikuisesta. Hän sisäistää vanhemman pahan olon omaksi syykseen. "Olenko minä liikaa? Olenko vaivaksi?" Näistä ajatuksista kasvaa syyllisyys, joka saa lapsen tuntemaan itsensä taakaksi, vaikka häntä todellisuudessa rakastettaisiinkin.

HAAVA -harrastuksessa

Harrastusten pitäisi olla paikkoja, joissa lapsi saa loistaa, epäonnistua turvallisesti ja kasvaa. Haava – Harrastuksessa tuo kuitenkin esiin pedagogisen epäonnistumisen pimeän puolen. Kun valmentaja tai opettaja vertaa lasta muihin tai vaatii ikätasoon nähden liikaa, lapsen intohimo muuttuu suorituspaineeksi.

Tällaisessa ympäristössä lapsen itsetunto kytkeytyy vaarallisella tavalla vain saavutuksiin. Jos et ole paras, olet riittämätön. Tämä opettaa lapselle, että hänen arvonsa ihmisenä on sidottu siihen, mitä hän tekee, ei siihen, kuka hän on. Haava syntyy siinä hetkessä, kun lapsi huomaa, ettei hänen yrittämisensä riitä, jos tulos ei täytä aikuisen odotuksia.

Ehkä pysäyttävin osa on Haava – Muistoissa. Se kääntää katseen meihin aikuisiin. Me kannamme mukanamme omia lapsuudenkokemuksiamme – ne ovat kuin menneisyyden haamuja, jotka ohjaavat toimintaamme tiedostamattamme. Ylisukupolvisuus tarkoittaa sitä, että ellemme pysähdy käsittelemään omia haavojamme, saatamme siirtää ne eteenpäin lapsillemme.

(Kuva. Haava muistoissa lyhytelokuvasta)

Lyhytelokuva kutsuu meitä tunnistamaan omat kipeät muistomme. Kun aikuinen uskaltaa katsoa omaa historiaansa ja ymmärtää sieltä nousevat tunteet, hän voi katkaista ketjun ja kohdata lapsen uusin silmin – ilman menneisyyden painolastia.

Nämä elokuvat muodostavat vahvan ja yhtenäisen kokonaisuuden, joka käsittelee psyykkistä väkivaltaa ja emotionaalista laiminlyöntiä tavalla, joka on arkisuudessaan pysäyttävä. Ne eivät kuvaa äärimmäisiä poikkeustilanteita, vaan hetkiä, joita tapahtuu monessa perheessä ja harrastuksessa päivittäin. Elokuvat muistuttavat meitä siitä, että lapsi näkee itsensä sellaisena kuin aikuinen hänet näkee. Jos peili on säröillä, esimerkiksi vihan, vaatimusten tai välinpitämättömyyden vuoksi, lapsen omakuvasta tulee säröinen.

Täydellisyyteen ei pysty kukaan, mutta pyrkimys toisen ihmisen aitoon huomioimiseen on arvokkainta, mitä voimme antaa. Kun mokaamme – ja meistähän jokainen joskus mokaa – ratkaisevaa on kyky kohdata virheensä, kantaa vastuu ja sanoa se kaikkein tärkein: anteeksi.