Psykofyysinen terapia kiusatun tukena

On olemassa monia erilaisia tukimuotoja ja menetelmiä, joiden avulla on mahdollista tukea kiusaamisväkivaltaa kokenutta toipumaan. Erilaiset menetelmät auttavat eri tilanteissa ja eri ihmisille. Yhtä ainoaa oikeaa keinoa, joka aina toimisi, ei ole, vaan keinot voivat olla moninaisia.Tässä esittelemme yhden menetelmän, psykofyysisen terapian.

Miten psykofyysinen menetelmä auttaa käytännössä?

Kiusaamisväkivallan kohteeksi joutuminen voi virittää kehon jatkuvaan hälytys- tai valmiustilaan. Vaikka kiusaaminen loppuisi, keho saattaa jäädä hälytystilaan ja se voi näkyä turvattomuutena esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa. Kokija on saattanut traumatisoitua väkivaltakokemuksestaan, ja kuten Leikola (2016) on hyvin ilmaissut asian, niin hänen ”turvallisuustutka” alkaa helposti käymään ylikierroksilla. Kehoon jää vaarasta hälyttävä tila päälle, jota psykofyysisessä terapiassa voidaan purkaa esimerkiksi löytämällä kehosta turvapaikan.

Kiusatulle oma keho on kiusaamisen ansiosta voinut muuttua viholliseksi tai häpeän kohteeksi. Kokija voi ajatella olevansa vääränlainen tai ruma, ettei kelpaa kenellekään. Terapiassa voidaan opetella ankkuroitumaan nykyhetkeen pienten harjoitusten avulla. Tavoitteena on, että keho ei enää viestitä jatkuvaa vaaraa, vaan siitä tulee paikka, jossa on turvallista olla. Koska trauma usein kapeuttaa niin sanottua sietokykyikkunaa, kokija saattaa reagoida pieniinkin ärsykeisiin joko ylivireydellä, esimerkiksi ahdistumalla, raivoamalla tai pakenemalla. On myös mahdollista, että kokija reagoi alivireydellä, eli lamaantumisella, tyhjyyden tunteella tai dissosioimalla.

Psykofyysisessä terapiassa kokijan on mahdollista oppia tunnistamaan eri olotiloja kehossaan hyvissä ajoin, jolloin ne eivät pääse kasvamaan räjähdyspisteeseen saakka. Psykofyysisessä terapiassa voidaan myös vaikuttaa väkivallan seurauksena syntyneisiin omiin rajoihin liittyviin haasteisiin. Väkivalta rikkoo aina kokijan rajoja, joten kiusatun kokemus omasta tilasta ja oikeuksista on usein rajoittunut. Voi olla vaikeaa osata sanoa ”ei”. Oman toimijuuden vahvistaminen on yksi keino vaikuttaa, mikä auttaa vähentämään kokijan uhrin rooliin jumiutumista.

Lamaantumisen purku

Kiusaamistilanteessa kokija usein lamaantuu. Energiana se voi jäädä kehoon jännityksenä ja pelkoina. Psykofyysisessä terapiassa näitä ns. lukkoja voidaan purkaa niin, että keholle tuleva viesti ilmoittaakin vaaran olevan ohi, ja että on sallittua liikkua ja puolustautua. Koska kiusaamisväkivalta vaikuttaa aivojemme syviin osiin, kuten selviytymisestä vastaavaan limbiseen järjestelmään ja aivorunkoon, pelkästään kokemuksesta puhuminen ei aina riitä. Nämä aivon osat eivät ymmärrä pelkkää puhetta, mutta ne ymmärtävät hengitystä, lihasjännityksen muutosta sekä tasapainoa ja liikettä. Kun keho rauhoittuu, myös mieli alkaa rauhoittua. Tämä luo pohjan sille, että kiusaamiskokemusta voidaan lopulta käsitellä myös kielellisesti ilman, että trauma aktivoituu uudelleen liian voimakkaana.

Psykofyysinen terapia auttaa siirtymään "selviytymisestä elämiseen". Se palauttaa kokijalle tunteen siitä, että hän hallitsee itse omaa kehoaan ja reaktioitaan. Kokemus auttaa häntä näkemään omia vahvuuksiaan ja rakentamaan itsetuntoa uudelle pohjalle.

 

Olen arka ja ujo – Älä silti jätä minua yksin!

 

"Hei, kuljen koulun käytävillä yksin, en tunne kuuluvani tänne. Olen kuullut itsestäni asioita. Minua on haukuttu tyhmäksi ja rumaksi. Minusta on tullut ujo ja arka.

Mutta ujouteni on suojakuori, jonka kiusaaminen on tehnyt entistä paksummaksi. Kun olen vain hiljaa, en sano, että ”mene pois”, vaan sanon ”en uskalla tulla lähemmäs”. Minä toivoisin, että joku uskaltaisi tulla minun luokseni."

Vanhempana saatan ajatella, että lapseni tulisi mennä rohkeasti mukaan toisten kanssa. Niinhän on saattanut oma vanhempi sanoa, mutta ei. Se ei ole niin helppoa, se on yllättävän vaikeaa. Varsinkin jos lapsi tai nuori on kuullut toistuvaksi itsestään kamalia asioita. Me vanhemmat emme aina edes tiedä, miten lapset ja nuoret puhuvat toisille. Häpeän takia lapset ja nuoret eivät aina tule meille vanhemmille sitä kertomaan.

Meillä kaikilla, olimme vanhempia, sukulaisia, opettajia ja muita aikuisia lasten ja nuorten elämässä on tärkeää huomata ja kohdata lapset.

(Kuva. Pixabay)

"Kun se aikuinen huomasi minut siellä koulun käytävällä, se oli parasta mitä minulle oli tapahtunut pitkään aikaan. Hän tuli juttelemaan, ja kysyi mitä olen tehnyt. Ja kaikki tämä tapahtui silloin, kun minun olisi pitänyt olla tunnilla. En ollut. En vain voi mennä tunnille, missä ne kiusaajat ovat. Ne jotka satuttaa minua! Mutta tämä aikuinen, hän ei käskenyt minua tunnille, vaan alkoi jutella kanssani. Kerrankin joku näki minut!"

Kohtaamiset vaikuttavat, se miten me kohdataan toiset. Näin ystävänpäivän alla, mennään juttelemaan toiselle. Varsinkin, jos hän on yksin. Se voi olla hänelle pitkään aikaan parasta mitä on tapahtunut.