Vastustan kaikkea taiteeseen, sen tekemiseen ja kokemiseen liitettävää ja liitttyvää elitismiä. Taide kuuluu kaikille, on kaikkien perusoikeus. Kuka ja mitkä tahot määrittävät mikä on taidetta? Kenelle kuuluu se valta? Onko se annettu vai otettu?
Luovuus ei ole nerojen ominaisuus. Luovuus on jokapäiväisiä valintoja vaikka sen jauhelihapaketin tai marinoitujen broilerinsuikaleiden välillä. Luovuutta on yhtä monenlaista kuin meitä ihmisiäkin. Ilman luovuutta ei ihminen olisi keksinyt käyttää tulta hyväkseen tai sitä kuuluisaa pyörää. Uteliaisuus ja luovuus kulkevat käsi kädessä taidetta tehdessämme. Uteliaisuus saa meidät kurkistamaan mitä löytyy tuon kadunkulman, tien mutkan, mäen toiselta puolen. Uteliaisuus saa meidät heittäytymään omiin maailmoihimme ja luomaan jotain, joka aukenee itselle ja kaikille muille sen havaitseville erilaisena. Juuri se on minulle ja minusta se taiteen juju, joka pitää sen elävänä ja kiinnostavana. Taide olemme me. Onko tämä kerettiläistä ajattelua, instituutioita kyseenalaistavaa? Jos on, niin hyvä!
Kerron käytännön esimerkin OLLAAN KAVEREITA!™ -menetelmän tuokiosta:
Jean Sibeliuksen päivänä 8.12.2015 kerroin lapsille kansallissäveltäjästämme muutamia pääasioita, näytin kuvia netistä ja juttelimme hänestä. Päätin soittaa heille Sibeliuksen sävellyksistä "lempibiisini" lapsena, joka on Karelia-sarjan Intermezzo. Koska minulla ei ole sitä cd:llä, soitin sen Youtubesta älypuhelimeni kaiuttimesta. Kyseinen biisihän on menevä ja jammaava, joten eräs ryhmän pojista alkoi keikkua ja hytkyä paikallaan lattialla ja sanoi: "Tää on tosi hyvä!". Poika intoutui aina vain lisää. Hän sai muutkin liikkumaan ja lopuksi lapset nousivat ylös ja alkoivat laukata sikin sokin tilassa Intermezzon tahtiin. Tämä kaikki tapahtui täysin spontaanisti ilman johdatteluani. "Biisin" loputtua lapset istuivat takaisin lattialle ja kertoivat innokkaina tuntojaan, jotka olivat: "Tosi hyvä!" "Tosi kiva!" "Hauska!" "Iloinen!". Kiitin lapsia vuolaasti heidän antamastaan hienosta kokemuksesta ja jatkoimme sitten muina miehinä päivän aiheeseen. Sanoja "klassinen musiikki" ei mainittu missään vaiheessa.
Mitä tästä opimme? Koetaan ja annetaan tapahtua. Ei lokeroida, ei leimata. Ei mitään, ei ketään. Eletään!
Raunamaija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti