Voisinko rentoutua kesälomalla?

Kesä on täällä, ja vettä sataa. Silti voit ladata akkujasi tulevaan syksyyn, joko koulun aloitukseen tai työstä paluuseen. Ehkäpä voisit antaa aivojen ja kehon levätä, jotta syksyllä jatkaa arjen puuhissa.

Voisinko kenties lomalla jättää herätyskellon laittamatta, ja antaa kehon päättää milloin herään. Panosta myös hyvää uneen, puhtaisiin lakanoihin, vai kenties voisiko ulkona esimerkiksi teltassa nukkua.

Toinen mitä kesällä voi tehdä enemmän, on vähentää ruutuaikaa. Ulkona voi silti liikkua, vaikka sataisi. Nauttia sateen ropinasta. Etsiä uusia reittejä lenkkeillen tai mahdollisesti se oma suosikkilenkki, katsoa sitä uusin ja uteliain silmin. Voisiko etsiä uusia harrastuksia tai ehkäpä palata vanhan harrastuksen pariin.

Tai hetkinen, milloin viimeksi olet lukenut kirjan? Voisiko löytyä jotakin uutta lukemista, ja uppoutua kirjan lumoihin? Mikä voisi olla sinua kiinnostava kirja? Oletko joskus miettinyt, että piirtäminen tai maalaaminen voisivat olla sinun juttu. Kokeile ihmeessä! Laita vaikka lempimusiikkia soimaan, ja rentoudu taiteen parissa.

 

(Kuva. Pixabay) 

Mutta ennen kaikkea, ei tehdä noitakaan asioita suorittaen. Kesälomalla saa myös olla, tekemättä mitään, mutta onnistuuko se. Kestänkö ajatuksen, ettei ole mitään tekemistä?

Kuuntele kuitenkin omaa kehoasi ja mieltäsi – ne kertovat parhaiten, mitä rentoutuminen juuri sinulle tarkoittaa. 

Mukavaa ja rentouttavaa kesälomaa!

Koulukiusaaminen ei katso ikää – eikä paikkaa

 Tämä karu totuus muistuttaa meitä vanhempia siitä, että kukaan lapsi tai nuori ei ole täysin suojassa tältä ilmiöltä, riippumatta siitä, käykö hän alakoulua kaupungin keskustassa vai yläkoulua pienellä paikkakunnalla. Kiusaaminen voi piillä monenlaisissa muodoissa ja sen merkit voivat olla hienovaraisia, mikä tekee tunnistamisesta vanhemmille haastavaa.

Koulukiusaaminen ei ole enää pelkästään koulussa tapahtuvaa, vaan on siirtynyt enenemissä määrin internettiin ja sosiaaliseen mediaan. Vanhempana tunnen keinottomuutta, että miten voin auttaa omaa lastani, joka on kokenut kamalia asioita somessa. Nettikiusaaminen voi olla erityisen julmaa, sillä se ei tunne aikaa eikä paikkaa. Lapsi voi joutua häirinnän kohteeksi ympäri vuorokauden, ja vihaviestejä tai nöyryyttäviä kuvia voidaan jakaa laajalle joukolle hetkessä. Tämä voi aiheuttaa lapsessa valtavaa ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta.

Lapsi voi vetäytyä yht´äkkiä, ja muuttuu varjoksi entisestä. Tuntuu, että ennen niin puhelias ja iloinen lapseni on nykyään hiljainen ja vetäytynyt. Mitä silloin voin tehdä?

                                            (Kuva. Pixabay)

Ensimmäinen ja tärkein askel on luoda turvallinen ja avoin ilmapiiri, jossa lapsi tuntee olonsa kuulluksi ja ymmärretyksi. Minun täytyy varata aikaa kahdenkeskisille keskusteluille ilman häiriöitä. Kertoa lapselleni, että olen huolissasi hänestä ja että olen valmis kuuntelemaan mitä tahansa hänellä on mielessään, ilman tuomitsemista.

Voihan olla, että lapseni on yrittänyt kertoa huolestaan jo jollekin, esimerkiksi koulussa, mutta toisinaan on saattanut kuulla sanat: ”sinä kuvittelet!”. Tällöin lapseni on menettänyt uskonsa apuun, että joku voisi häntä auttaa. Kuka tahansa, joka kokee kiusaamisväkivaltaa, missä tahansa muodossa, menettää luottamuksensa.

Tämä luottamuksen menettäminen on yksi kiusaamisen tuhoisimmista seurauksista. Kuka tahansa voi alkaa ajatella, ettei hänen kokemuksillaan ole väliä, ettei kukaan voi auttaa. Me vanhemmat, me ammattilaiset ja me aikuiset, meidän on kannettava vastuu siitä, että jokaisen lapsen ääni kuullaan ja otetaan vakavasti. Meidän on luotava turvallisia tiloja, joissa lapsi uskaltaa kertoa ilman pelkoa vähättelystä.

                                            (Kuva. Pixabay)

Haluan vielä korostaa eritoten vähättelyn kaameaa vaikutusta lapseen, joka on jo itse kokenut kiusaamista. Kiusaaminen itsessään raastaa lapsen itsetuntoa ja turvallisuudentunnetta. Kun tähän lisätään vähättely, se ikään kuin lyö lasta uudelleen maahan. Hän alkaa epäillä omia aistejaan ja tunteitaan. Onko minussa jotain vikaa, kun kukaan ei usko minua? Olenko todella liian herkkä? Nämä kysymykset voivat juurtua syvälle lapsen mieleen ja aiheuttaa pitkäaikaisia psyykkisiä traumoja. Vähättely on emotionaalista väkivaltaa, joka voi olla yhtä tuhoisaa kuin itse kiusaaminen.

Vanhempana tunnen suurta huolta ja avuttomuutta. Tiedän, että rakkaus ja tuki ovat lapsille korvaamatonta, enkä epäröi luottaa vaistohini ja etsiä apua. Yhdessä lapsen kanssa voimme selviytyä tästä. 

KIRJOITTANUT: Vanhempi, joka huolissaan koulukiusaamisesta.